lauantai 28. syyskuuta 2013

Ei ole vielä aamu

Vielä on niin pimeää. Puiden huojuvat varjot erottuvat himmeinä nukkuvaa taivasta vasten. Sammutan vedenkeittimen, enne kuin se kerkeää ujeltaa. En halua herättää niitä. 

Lehti tuoksuu vielä musteelta. Postinjakaja tuli käytävässä vastaan, ja antoi sen suoraan käteen. Minun vuoroni loppuu, kun hänen vasta alkaa. Avaan lehden, mutta en vielä saa luetuksi. On niin kaunis hämärä. En halua sytyttää valoja.

Laitan teetä liesituulettimen valossa. Asetan kupin lehden keskelle, kädet sen ympärille. Melkein tuli jo lunta. Ulkona tuoksui siltä. Erotan jo ikkunan takana roikkuvat märät lehdet. Katuvalojen oranssi kajo loistaa talojen takana. Muttei meidän kadulla. On vain sinistä.

Makuuhuoneesta kuuluu unista hengitystä. En halua häiritä niitä. Kertoa, että pian on aamu.

Uni painaa takaraivoa. Mutta mieli on kirkas, tyhjä ja levollinen. Tee leviää lämpimänä kehooni. Kaikki muu antaa periksi, mutta silmät ovet vielä valppaina. Rusakko ylittää  kadun, varjosta varjoon.

Herätys soi. Sänky narahtaa kääntyvän kehon painosta. Kuuluu syvä huokaus. Nytkö jo?

Valot räpsähtävät päälle.
- Hyvää yötä, hän sanoo.
- Hyvää huomenta, minä hymyilen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti