tag:blogger.com,1999:blog-42198617387804778662023-11-15T09:46:31.956-08:00Red Orange TreeAmeshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.comBlogger61125tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-1003230904638025712014-09-15T02:45:00.003-07:002014-09-15T02:45:42.952-07:00RantakiviSinä olet rantakivi. Leveä ja laakea. Tasainen ja vakaa.<br />
<br />
Kun ilta on kylmä ja vesi on kylmä, sinä olet vielä lämmin. Sinussa on lämpö ja päivän ilo kätkettynä syliisi.<br />
<br />
Sinä et väsy tuuleen tai aaltoon, et räntään etkä puristavaan jäähän. Sinä naurat kun yli käy myrsky ja sade.<br />
<br />
Ja kun ilta tulee, sinä olet lämmin.<br />
<br />Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-31138277228985983672014-05-19T11:05:00.000-07:002014-05-19T11:13:47.270-07:00Tupperware-kulho-efektiTiedättekö mikä on tupperware-kulho-efekti? Oletteko koskaan kuulleet siitä?<br />
<br />
Se alkaa edellisestä yöstä. Alle seitsemän tunnin yöunet jostain älyttömästä syystä ovat optimaaliset. Minä pohdin koko yön kuvaa tipusta, joka huutaa, ettei halua nugetiksi. Myös matemaattiset yhtälöt, liian kovalla oleva ilmastointi tai Yellowstonen murehtiminen käyvät mainiosti.<br />
<br />
Aamulla kaikki esineet ovat tiellä ja teräviä. Kännykkä ei ole jotain syystä latautunut ja ovella huomaat, että olet unohtanut sukat. Joten joudut palaamaan sisälle, penkomaan kaikki nurin ja lähtemään lopulta eriparisilla sukilla vartin myöhässä. Ja arpomaan koko matkan, kehtaatko tunnustaa, että myöhästyit sukkien takia. Minä suosin tekosyitä.<br />
<br />
Päästyäsi perille (kouluun, töihin tai työkkärin askartelukerhoon) toteat että on väärä aamu myöhästyä. Kokous on alkanut, lempipaikkasi viety ja pullat syöty. Juomapullo on pissinyt laukkusi. Tajuat unohtaeesi <i>ne </i>paperit kotiin ja joudut taas selittelemään. Oma erikoisuuteni on kaataa reppuni naamalleen käytävälle. Tänään ollaan kuuteen, kun on se juttu, muistithan?<br />
<br />
Ja kun pääset kotiin, olet väsynyt, nälkäinen ja turhautunut. Mutta selvinnyt, koko päivästä ja pitänyt itsesi kasassa. Menet avaamaan keittiön kaapin.<br />
<br />
Tupperware-kulho putoaa päähäsi.<br />
<br />
Tämä on Tupperware-kulho-efekti.Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-35788825425463365692014-05-10T10:12:00.000-07:002014-05-10T10:12:37.136-07:00Robin Hood-Hei pupu! Eiku jänis! Eiku kani! Orava? Ei! Eiku mikä sä oot? Hei pupu! Eiku..!<br />
Rusakko ponkautti nopeassa tahdissa korvansa ensin ylös ja sitten alas. Ääni kantautui jankkaavana vihreältä puutarhatuolien reinustamalta ruohotilkulta. Metsän kätköistä alue näytti epäilyttävän avaralta. Suorastaan riskialttiilta. Hän oli huolehtinut maastoutumisestaan kunnolla, edennyt vain pitkässä heinikossa, mutta tuo hakkuva otus oli selkeästi vainunnut hänet. Hankalia nuo koirat.<br />
-Jänis! Tuu tänne. Mul on niinku tylsää. Mikä sä oot? Oot sä pupu?<br />
Rusakko nousi takajaloilleen vilkaistakseen haukkujaa. Se oli aika iso, mutta hyvin pörröinen. Ei mitenkään vaarallisen näköinen. Yllättävää.<br />
-Tu..tule <i>sinä </i>tänne! Jos on asiaa, Rusakko huudahti ja painui äkkiä matalaksi. Mikä häntä vaivasi?<br />
- Eiku mä oon niinku kiinni.<br />
Rusakko hiipi pihan laidalle. Koira oli todentotta pitkässä hihnassa. Ihmeellisen rohkeudenpuuskan saattelemana Rusakko uskaltautui nurmelle. Miten pehmeää.<br />
- Ei vitsi! Oot sä niinku jänis? Anna mä haistan. Anna mä pliis haistan! koira aneli. Rusakko ponnahti varovasti lähemmäs haisteltavaksi. Kirsun nuuskutus sen ympärillä sai sen sydämen hakkaamaan.<br />
-Älä syö, ole kiltti! Rusakko parahti.<br />
- Ai. Emmä niinku syö jäniksii ku raksuja. Oot sä jänis?<br />
- Minä olen Rusakko, Rusakko esitteli itsensä ja hypähti helpottuneena hihnan ulottumattomiin.<br />
- Ai. Kato mitä mä osaan! koira hihkaisi ja alkoi rapsuttaa itseään pontevasti korvan takaa.<br />
-Tuon minäkin osaan, Rusakko totesi tyytyväisenä ja rapsutti perässä.<br />
- Wau! Sit mä osaan istuu ja noutaa ja kierii, kato!<br />
Rusakko seurasi kohteliaasti hurraten vierestä, kun koira kieri nurmikko pöllyten.<br />
- Ja sit ku mä teen niin niin mun ihmiset antaa mulle niinku raksuja. Onks sulla raksuja? Hei mikä sun nimi on?<br />
-Nimi? Rusakko..? Rusakko vastasi hämmentyneenä puhetulvasta.<br />
- Eiku sä <i>oot</i> rusakko ja mä <i>oon</i> niinku koira tai pentu ja sit mun <i>nimi </i>on niinku Petu tai Pertsa tai Peba ja joskus se on vissiin Ei. Nimi on niinku sellanen minkä mun ihmiset antaa. Niilläki on sellaset.<br />
- Ei rusakoilla ole nimiä. Eikä jäniksillä tai kaneillakaan. Tai pupuilla.<br />
- Meidän pupulla on nimi! Sen nimi on Robert. Vitsi Robert on hieno nimi. Mäki haluisin olla Robert.<br />
Rusakko nyökkäsi myöstyvästi. Robert oli hieno nimi.<br />
-Missä sun ihmiset on?<br />
- Ei minulla ole ihmisiä. Minä asun metsässä, rusakko selitti epävarmana. Olikohan kamalan nolo asia, ettei ollu "omia ihmisiä"?<br />
-Wau. Sä oot sit sellanen <i>seikkailija</i>, Petu henkäisi.<br />
- Se...Se riippuu siitä mitä tarkoitat seikkailijalla, Rusakko vastasi.<br />
- No silleen et nukkuu ulkona ja syö muuta ku raksuja ja saa varoo kaikkee. Niinku Robin Hood sillä videol. Paitsi se oli kettu...<br />
-Hmm.. sitä minä kyllä teen. Aikalailla, Rusakko totesi yllättyneenä.<br />
- Wau, Petu henkäisi.<br />
-...Seikkailurusakko. Mäki haluisin seikkailla. Mut mä tykkään raksuist. Ja videoist.<br />
Kuin huomaamattaan Rusakko kohensi pientä ryhtiään. Sen viiksikarvat värisivät tyytyväisyydestä. <i>Seikkailurusakko.</i><br />
- Hei kerro mis sä oot seikkaillu?<br />
Rusakko mietti kuumeisesti. Hän tahtoi kertoa jonkin hyvän tarinan palkitakseen ylöisönsä. Tottapuhuen, Rusakko ei ollut mikään tarinan kertoja.<br />
- No.. Kerran olin seuraamassa ajotuntia.<br />
Samassa talon sisältä kuului ihmisen huudahdus. Rusakko painui Petun taakse.<br />
- Woi witsit mun pitää mennä. Mut tuu sit kertoo miten sä seikkailet jooko? Petu aneli häntä viuhtoen.<br />
-Kyllähän minä ...voisin.<br />
- Okei. Moikka seikkailurusakko! Petu hihkaisi ja katosi ovelle. Rusakko pomppi hämmentävän tyytyväisyyden valtaamana pois. Vai s<i>eikkailurusakko.</i>Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-28833355639764217392014-05-08T02:36:00.001-07:002014-05-08T02:36:43.623-07:00Keltaiset undulaatitPaita oli tummansininen. Siinä oli punaisia ja keltaisia undulaatteja. Se oli vanha, muttei nyppyinen, miesten M-kokoa. Se oli kamala, ja Iida tiesi sen, mutta rakasti sitä silti. Se oli erilainen.<br />
<br />
Ja se oli vaikea laittaa päälle. Syksyllä se oli liian lämmin ja teki kevyen takin ahtaaksi. Se ei sopinut tämänpäiväisiin farkkuihin ja oli tänään liian epäsiisti, kun piti mennä kaupungille. Tulivat pakkaset ja koulun patterit menivät jumiin. Silti se odotti viikon. Toisen. Ja yksi tiistai hän uskalsi.<br />
<br />
Hiukset ponnarille, ei mitään erikoista, ei mitään mikä sanoisi "minä yritän jotain". Tavalliset farkut, tavallinen naama, tavallinen Iida. Paitsi niin toinen. Iida joka uskalsi rakastaa sinistä undullaattipaitaa. Aamun pakkasessa kaikki hylkäämisen pelko väistyi.<br />
<br />
Ja sitten pahin tapahtui.<br />
Kukaan ei huomannut.Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-50398311912829236802013-09-28T01:50:00.002-07:002013-09-28T01:50:29.555-07:00Ei ole vielä aamuVielä on niin pimeää. Puiden huojuvat varjot erottuvat himmeinä nukkuvaa taivasta vasten. Sammutan vedenkeittimen, enne kuin se kerkeää ujeltaa. En halua herättää niitä. <div>
<br /></div>
<div>
Lehti tuoksuu vielä musteelta. Postinjakaja tuli käytävässä vastaan, ja antoi sen suoraan käteen. Minun vuoroni loppuu, kun hänen vasta alkaa. Avaan lehden, mutta en vielä saa luetuksi. On niin kaunis hämärä. En halua sytyttää valoja.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Laitan teetä liesituulettimen valossa. Asetan kupin lehden keskelle, kädet sen ympärille. Melkein tuli jo lunta. Ulkona tuoksui siltä. Erotan jo ikkunan takana roikkuvat märät lehdet. Katuvalojen oranssi kajo loistaa talojen takana. Muttei meidän kadulla. On vain sinistä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Makuuhuoneesta kuuluu unista hengitystä. En halua häiritä niitä. Kertoa, että pian on aamu.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Uni painaa takaraivoa. Mutta mieli on kirkas, tyhjä ja levollinen. Tee leviää lämpimänä kehooni. Kaikki muu antaa periksi, mutta silmät ovet vielä valppaina. Rusakko ylittää kadun, varjosta varjoon.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Herätys soi. Sänky narahtaa kääntyvän kehon painosta. Kuuluu syvä huokaus. Nytkö jo?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Valot räpsähtävät päälle.</div>
<div>
- Hyvää yötä, hän sanoo.</div>
<div>
- Hyvää huomenta, minä hymyilen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-41111250801830293852013-09-12T04:53:00.000-07:002013-09-12T04:53:22.056-07:00Sulaa, sulaa!<div class="MsoNormal">
Oi ihanaa: jäätelöö. Tötterö on viileä, melkein väreilee
koko tuutti. On niin lämmin. Hiki muhii hiusten alla. Kun ne saisi auki. Oi! Se
on ihanaa. Kylmää. Löysää. Makeaa. Valkoista. Valuu, valuu, kättä pitkin. Kyynärvarteen,
nuolen pois. Sisko tarjoaa paperia. Meni jo. Ja housuillekin. Nyt pyyhitään.
Ei, nyt sulaa toiselta reunalta, sormia palelee, vaihdan kättä. Höh. Vasemmalla
kädellä on vaikeampi syödä. Vaan on se hyvää, hymyilyttää. Naamaakin palelee,
leuka valuu jätskistä. No pyyhitään vaan. Ja nenäkin kanssa. Nyt maistuu jo
vohveli. Hyvää sekin.</div>
Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-58432271685505480162013-09-12T03:30:00.002-07:002013-09-12T03:32:18.832-07:00Keltainen gerbera<div class="MsoNormal">
- En nyt halua valittaa, Juuso aloittaa, - mutta te naiset
teette tämän kamalan vaikeaksi.<br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
- Mitenkä niin? Vilma kysyy viattomasti.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br />
- Miksi kukkia pitää ostaa? Tai että.. miksei niitä voi
hakea vaikka jostain tiensivusta?</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Hyvä idea! Minkäs tien sivuun mennään? Näin syyskuussa
kasvaa todella hyviä heiniä!</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
Juuso pyöräyttää silmiään.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Muotoillaan uudestaan. Miksi hemmetissä teille naisille
pitää ylipäätään <i>olla </i>kukkia?</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Korjaas ihan ensin tuo ”te naiset”. Minä olen täällä
auttamassa sinua – on muuten <i>uskomatonta</i>,
että et viitsi tehdä tätä yksin. Ja siksi, että se on kohteliasta ja se on
helppo tapa huomioida. Ellet aikonut alkaa askarrella korttia?</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Ei tässä ole mistään viitsimisestä kyse. Ei missään ole
ohjeita, miten siellä toimitaan.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Sehän selviää kohta, Vilma hihkaisee ja työntää raskaan
lasioven auki. Vastaan leyhähtää se kummallinen kukkakaupan tuoksu. Juuso
nyrpistää nenäänsä.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- No niin. Mikäs on sen lempi väri, Vilma aloittaa. Juuso
miettii hetken tuskastunut ilme kasvoillaan.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Ehkä.. vihreä? Eikö? No… keltainen?</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Se kuulostaa jo paremmalta. Siitä vain valkkaamaan.
Hyvä. Ja sitten kassalle!</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Onpas siinä kummallinen poika kun uskaltaudut
kukkakauppaan. Kyllä tyttöystävä on varmaan iloinen, kassa hymyilee.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Ei se ole millekään tyttöystävälle, Juuso sanoo
mutisten. – Vaan äidille. Se täyttää viisikymmentä.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- No, oliko kamalaa? Vilma utelee.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNoSpacing">
- Oli. Melkein pyörryin.</div>
Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-10574490771030570842013-09-07T11:05:00.000-07:002013-09-07T11:05:24.514-07:002001!Vähän hölmä syy juhlia, mutta juhlin kuitenkin: 2001 sivunkatselua! :)Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-1648270077118730482013-09-05T10:54:00.000-07:002013-09-05T11:02:51.600-07:00There are no more platesHarjoittelen tässä samalla kirjoituksiin ja kirjoitan tänään poikkeuksellisesti englanniksi :) enjoy!<br />
<br />
<br />
There's a girl in a corner of the library, sobbing. <i>What's the matter with teenagers these days? Coming to library to sob, </i>Fred thinks to himself. He looks at the pathetic sight for a while before deciding to go to talk to her.<br />
<br />
- My darling girl. Are you just crying over your geography book? he asks the girl.<br />
- Yes. I think I am, she answers, still sniffling.<br />
- Well, whether you've just read that pandas are dying out or you're just very, very emotional, Fred says smiling.<br />
- No sir, she says trying to smile back. - I'm in <i>high school!</i><br />
Her voice breaks at the last two words and she starts to sob again, slightly hysterically.<br />
- I don't understand, Fred says patiently. The girl breaths slowly couple times and calms down.<br />
- Well, we're having our final exams in few weeks from now and everybody's <i>freaking out</i> a bit. It's quite normal, she whispers.<br />
- So you decided to come here to.. cry out?<br />
- No.. I came here to read geography. I'm not crying for the tests at all actually.<br />
- So why then?<br />
- Well... It's quite silly. You see, I was coming here and on my way I stopped to this store to buy some plates. There are these beautiful plates I'm collecting for the time I'll move out, and I heard that they've stopped making them. I've only got four plates and I needed four more - you do nothing with just four plates - and... and they told me that they're <i>sold out!</i><br />
<i>- </i>And that's when you started crying?<br />
The girl shakes her head with her lips trembling.<br />
-No. I said "Oh that's too bad. Thank you anyway ma'am." And I came here. Then I started to read about children who have HIV and malaria and no place to live or water or food, let alone <i>plates</i> to eat it from. And <i>that's </i>when<i> </i>I started crying.<br />
- Well I was right then. You <i>are </i>emotional, Fred says.<br />
- I guess I am. And tired, she says, finally smiling.<br />
- What's your name? she asks.<br />
- I'm Fred.<br />
- Thank you Fred. You made me feel a lot better.<br />
- That's alright. Usually talking helps. What's your name?<br />
- Abigail, she says and shakes his hand.<br />
- It was nice meeting you Abigail. Good luck with your exams!<br />
- Thaks, Abigail says, sniffs a bit, and then keeps on reading.Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-24506730293606020632013-08-31T02:07:00.001-07:002013-08-31T02:07:49.494-07:00KärähtääMua ärsyttää,<br />
koht räjähtää.<br />
En suostu enää lähtemään,<br />
en kouluu, töihi mihinkää.<br />
Älä komenna mua! Oon väkkäräpää!<br />
Kohta lentää ärräpäät.<br />
Älä jaksa aina lässyttää.<br />
En tahdo, en haluu.<br />
Onks pakko, jos ei haluu?<br />
Juoksen pois,<br />
lähen lätkimään,<br />
meen pöydän alle pärisemään,<br />
kähisemään,<br />
ärisemään.<br />
Kohta hermot kärähtää,<br />
joka suoni tykyttää,<br />
kosahtaa,<br />
posahtaa,<br />
hajoo mun pää.<br />
<br />
Nyt stop! Ei toimi näin.<br />
Ei hermostua saa, vaikka väsyttää.<br />
En voi leikkiä enää<br />
kärttystä lasta.<br />
Kuka mut pelastais aikuistumasta?<br />
<br />Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-46102584229800906572013-08-22T09:51:00.000-07:002013-08-22T09:51:08.715-07:00Kirsi näki kaiken<div class="MsoNoSpacing">
- Tänään on se päivä! isä huudahti keittiössä.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
Säikähdin niin, että meinasin pudota tuoliltani. Sydän
alkoi hakata, aivot kuumeisesti miettiä poispääsyä. Kylmä hiki ilmestyi
kalvoksi iholleni kuin olisi ollut siinä odottamassa tätä nimenomaista ilmoitusta.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
Se on se päivä, jota inhoan. Päivä jonka uhan kasvaessa
muutun säikyksi kuin albiino kaniini. Päivä joka riistää minulta kaikki
ylpeyteni rippeet ja sosiaalisen asemani. Päivä, jona tunnen lamaannuttavaa
myötähäpeää isääni, ukkiani, sisaruksiani ja ennen kaikkea itseäni kohtaan. </div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
Cittarin kahvitarjous päivä.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
Isä ja ukki eivät voi vastustaa sitä. Se on heidän
joulunsa, uusivuotensa, juhannuksensa, synttärit ja hääpäivät päälle, kaikki
samassa Juhlamokka paketissa. Kun puolisen vuotta edellisestä kerrasta on
kulunut, alkaa armoton alennuslehtien kyttäys. Yleensä osaan ennakoida merkit
ja varautua henkisesti. Nyt olin unohtanut.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
Isä kolisteli portaat ylös. Minulla oli ratkaisevat
seitsemän sekuntia aikaa keksiä pätevä tekosyy livistää. En ehtinyt.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Cittarissa on kahvi tarjouksessa! isä pauhasi. Niinkö?</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Soita Valtterille. Ja käske tuomaan Minna myös. Nyt
tarvitaan kaikki apuun, hän jatkoi.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Soitan! ilmoitin vähän innostuneempana. Valtteri
inhoaisi minua tämän takia. Mutta meillä nyt on tapana pistää muut kärsimään
yhdessä. Sitä paitsi Minnan – Valtterin tyttökaverin - piti oppia suvun
tavoille.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
Luulisi kahvin ostamisen tarjouksesta olevan helppo
tehtävä. Tarkoitushan on ostaa ainakin puolenvuoden kahvit kerralla tai niin
paljon kuin jaksaa kantaa. Kaikki halvan kahvin ystävät tietävät kuitenkin,
että matkaan liittyy yksi mutka: kahvia on kaksi pakettia per talous. Niinpä
yksinkertaisesta kauppareissusta on meillä muodostunut tarkkaan suunniteltu,
testattu ja aikataulutettu operaatio rikkoa ehkäpä maailman turhinta sääntöä.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
Minna ja Valtteri saapuivat parinkymmenen minuutin
päästä. Valtteri näytti siltä, kuin olisin pistänyt hänet syömään keittoa
kertomatta, että joku oli sylkäissyt siihen, mutta Minna vaikutti
innostuneelta. Se reppana ei tiennyt, miten älyttömäksi tämä saattaisi mennä.
Ahtauduimme kaikki kolme piskuisen Toyotamme takapenkille ja lähdimme kohti ensimmäistä
kolmesta Cittarista. Minna piti sitkeää, iloista yksinpuhelua koko matkan,
mutta minä ja Valtteri olimme päättäneet pitää yhdessä kurjaa.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
Ukki jätti auton avaimet isälle ja luikahti ovesta. Minna
meinasi lähteä ryömimään takapenkiltä perään.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Älä vielä mene. Meidän pitää mennä yksi kerrallaan, isä
valisti.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Ai, Minna sanoi. – Miksi?</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Koska muuten joku näkee, että me ollaan samaa porukkaa,
Valtteri mutisi.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Kukaan ei onneksi näe, että me istutaan samassa
autossa, minä sanoin. Isä mulkaisi minua pahasti. Minä menin seuraavana.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
Käytävä oli tupaten täynnä. Kahvi hyllyn luo sai melkein
uida. Sen yläpuolella luki kissan kokoisin kirjaimin: KAKSI PAKETTIA
KOTITALOUTTA KOHDEN. Otin kiltisti kaksi pakettia ja hiivin kassalle. Eri
kassalle kuin ukki.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
Kiikutimme kaikki yksitellen saaliimme autoon ja
jatkoimme seuraavalle kaupalle. Toisen reissun jälkeen Minna oli vihdoin
tajunnut, ettei hyvä tuuli pelastanut ketään siltä älyttömyydeltä ja oli
liittynyt murjotuskerhoon. Isä ja ukki kinastelivat puoli leikillään, kuinka
monta pakettia ukki saisi.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
Parin tunnin jälkeen – kun urakan vihdoin oli
loppusuoralla – minut valtasi paha aavistus. Viimeinen Cittari oli
iltapäiväruuhkan turvottama. Jonot olivat niin pitkät, että jouduin valitsemaan
omani arpapelillä – en kaavan mukaisesti. Keskityin rapsuttamaan toisen
kahvipaketin kulmaa, kun aavistukseni ruumiillistui.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Moi! kassaneiti
hihkaisi innostuneesti. Ei niin kuin taitava asiakaspalvelija, joka jättää
hyvän mielen. Vaan niin kuin ihminen, jonka kanssa on ollut kuusi vuotta
rinnakkaisluokalla ja johon äkkiä törmää kassalla. Niin kuin Kirsi.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Moi. Sähän olet täällä töissä. Vaikka koulut on
alkanut, mumisin muistellen, kuinka iloisesti yllättynyt ilme luodaan. Mietin
tiesikö Kirsi, etten minä juonut kahvia. <i>Mistä
se sen muka tietäisi?<o:p></o:p></i></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Joo kävi hyvä mäihä. Sain jäädä vielä viikoksi. Maksatko
kortilla? Eikö? Valtteri muuten kävi kanssa. Ostamassa kahvia, Kirsi jatkoi
hymyillen. En vieläkään tiedä, miksen vain painanut päätäni ja maksanut hiljaa.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Juu. Äiti taisi lähettää sen ja isä minut. Hassu juttu,
kuulin sönköttäväni. Samassa tajusin, että Valtteri ja Minna seisoivat ukin
kanssa kassan päässä minua näkemättä. Painoin pääni nyt sitäkin painokkaammin
ja yritin löytää kolikoita.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Mm-m. Teidän isä taisi lähteä vielä varmistamaan, Kirsi
sanoi vakavana. Isä katseli muina miehinä iltalehtien otsikoita saman jonon
perällä. </div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Niin kai, minä totesin ja survaisin sittenkin korttini
lukijaan.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
Samassa kassojen takaa kuului rymähdys. Käännyin
katsomaan nähdäkseni ukkini, Valtterin ja jonkun vieraan naisen pitkin
pituuttaan käytävällä kahdeksan kahvipaketin kanssa. En tiedä pysähtyivätkö
kaikki oikeasti katsomaan, mutta siltä minusta tuntui. Kirsin hyväksi on
sanottava, että hän nauroi hyvin hiljaa. Isä maksoi ostoksensa ja menimme
näkyvästi kahdentoista kahvipakettimme kanssa autoon.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNoSpacing">
Kummallisinta on kai, ettei mitään tapahtunut. Minä
selvisin julkisesta nöyryytyksestä, jopa siitä, että Kirsi koulussa totesi
hilpeästi, että ”teillä vissiin sitten juodaan kahvia.” Isä ja ukki eivät
selvinneet yhtä hyvin. He olivat vuosia hakeneet elämäänsä jännitystä kahvia
ostamalla, ja nyt kävi ilmi, ettei kiinni jäämisestä seurannutkaan mitään.
Heidän piti keksiä uusi harrastus.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<i>Näinkin syvällisellä aiheella potkaistiin käyntiin blogini syksy :) Tervetuloa kaikki uudet ja tervetuloa takaisin uskolliset </i>kuusi <i>lukijaani! (Ja erityisesti nekin jotka eivät jätä jälkiä.)</i></div>
Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-49702521022018017532013-07-21T10:08:00.004-07:002013-07-21T10:08:51.968-07:00Luonnoton loma.Olen kelvoton rentoutuja. Keskittymiskykyni ei riitä siihen.Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-43113756717444996062013-06-18T10:04:00.001-07:002013-06-18T10:04:09.907-07:00Kesäloma...Rakkaat viisi lukijaani: olen kesälomalla kiireinen ja kirjoittelen vähän. Älkää huolestuko, vaan sinnitelkää syksyyn :) hyvää kesää!Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-72341454781458879052013-05-29T12:21:00.001-07:002013-05-29T12:26:37.802-07:00Maanantai koira.Kävelen Kypärämäkeä alas. Olen kerrankin ajoissa, nipin napin. Ja parempi onkin, sillä minulla on ruotsin sanakoe heti ensimmäisenä.<br />
Mäen alla on mies kahden koiran kanssa. Toinen on suhteettoman iso toiseen verrattuna. Se näyttää erikoiselta.<br />
Sitten huomaan, että tilanne on muutenkin erikoinen: isompi koira on irti. Tulen kohdalle, eikä koira reagoi minuun. Nappaan sen kaulapannasta kiinni. Hymyilen miehelle. Saatiimpa kiinni, ennen kuin ehti karkuun.<br />
- Onko se sinun koira? mies kysyy. Hymyni hyytyy.<br />
- Ei, ei ole.<br />
- Ai, mies sanoo ja jättää minut koiran kanssa kaksin. Jään hölmönä katsomaan perään.<br />
<br />
Äkkiä tajuan olevani hankalassa tilanteessa. En tosiaan ehdi ruotsin tunnille ajoissa. Hetken käy mielessäni se tyypillinen ajatus: <i>ei tämä ole minun koirani. Ei minun vastuullani.</i> Mutta jos minun koirani juoksisi vauhkona ympäri ruuhkaista risteystä, enkö toivoisi jonkun ottavan sen kiinni? <br />
Koira tosiaan on vauhko. Se tempoo ympäriinsä ja saan käyttää kaiken voimani, ettei se pääse karkuun. Se jäisi varmasti auton alle. Minulle tulee hiki pakkasesta huolimatta. <br />
<br />
Mäkeä alas tulee mies pyörällä. Hän katsoo hetken minua ja koiraa. Kerkeän toivoa, että omistaja on saapunut.<br />
- Onko tuo sinun koirasi? hän kysyy.<br />
- Ei, minä vastaan taas. Olen melkein polvillani lumessa.<br />
- Minä ehkä tiedän kenen se on. Tai siis miltä alueelta.<br />
- Oi mahtavaa, minä sanon.<br />
- Voisitko viedä sen sinne? Minun pitäisi keretä kouluun.<br />
- No en. Minun pitää keretä töihin.<br />
- Ai, minä sanon turhautuneena. Eikö meillä kaikilla olisi kiire?<br />
- Katso onko siinä numero, mies sanoo.<br />
Se ei ole mitenkään helppo tehtävä. Koira pyörähtää noin viisikymmentä kertaa ympäri ja kiskoo pantaa. Mies katsoo tyynenä pyörästä selästä painiani. Sapettaa. Lopulta saan kiinni metallilaatasta.<br />
- On siellä numero!<br />
- Hienoa! Soitapa siihen, mies sanoo, yhä pyöränsä selästä.<br />
<br />
Samassa panta pyörähtää sormissani ja koira juoksee kuin ammuttuna tien yli. Olen kerennyt näppäillä vain kaksi numeroa.<br />
- Oi joi. Nyt se karkasi, mies toteaa tarpeettomasti. Valot vaihtuvat, eikä kumpikaan meistä pääse koiran perään. Sormiani kirvelee pettymyksestä. Mies jatkaa toiseen suuntaa, minä lähden koulua kohti valojen vaihtuessa. Koirasta ei näy jälkeäkään.<br />
<br />
En voi estää itseäni etsimästä koiran jälkiä lumesta. Mutta tiedän sen turhaksi. Koululleni on yli kilometrin matka. Koira on voinut juosta mihin tahansa sen kilometrin säteellä, teistä piittaamatta. En voi kuin lähettää pyyntöjäni ylöspäin ja toivoa, ettei siellä ole kiire.<br />
<br />
Avatessani koulun oven se ihme tapahtuu: samainen koira juoksee minua vastaan. Koulun sisällä.<br />
Toisen kerran saman aamun sisällä nappaan kiinni vauhkon koiran kaulapannasta. Kanslian ovi avautuu.<br />
- Hyvä kun sait sen kiinni! Meinasimme juuri soittaa siitä rankkurille-<br />
- Ei tarvitse! Sen pannassa on numero.<br />
<br />
- Miten koira päätyi tänne?<br />
- Se juoksi suoraan ovesta sisään. Joku laittoi sen ulos, mutta se tuli takaisin väen vängällä.<br />
<br />
Tämä todella tapahtui eräs maanantai aamu. Koira pääsi turvallisesti omistajalleen samalla kun tein ruotsin sanakoetta toisessa luokassa. Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-83628032317760651512013-05-20T12:55:00.002-07:002013-05-20T12:58:07.099-07:00Lego-ukko-soturi<div class="MsoNormal">
Lego-ukko-soturi,</div>
<div class="MsoNormal">
oot suurin sankarini.</div>
<div class="MsoNormal">
Oot herkän naurun sotilas,</div>
<div class="MsoNormal">
oot arjen panssarini.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
On Cokis polttoaineesi,</div>
<div class="MsoNormal">
tukikohtas trampoliini,</div>
<div class="MsoNormal">
lenkkareis on voimasi,</div>
<div class="MsoNormal">
lemmikkis on krokotiili.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Lego-ukko-soturi,</div>
<div class="MsoNormal">
taasko maailman pelastat?</div>
<div class="MsoNormal">
Surkeus jos uhkaa meitä,</div>
<div class="MsoNormal">
sinä kyllä sen nujerrat.</div>
<div class="MsoNormal">
Sinä uskot aina itseesi,</div>
<div class="MsoNormal">
sinä uskot hyvyyteen.</div>
<div class="MsoNormal">
Ei lego-ukko soturi</div>
<div class="MsoNormal">
koskaan vajoa tylsyyteen.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Lego-ukko-soturi,</div>
<div class="MsoNormal">
maailmaasi katselen.</div>
<div class="MsoNormal">
Se on täynnä sankareita,</div>
<div class="MsoNormal">
sulle sankari on jokainen.<br />
<br />
<br />
<i>Tämä on Niilolle <3</i></div>
Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-34368071976558039552013-05-15T12:39:00.003-07:002013-05-15T12:54:40.407-07:00Shoppailun riemut<br />
<div class="MsoNoSpacing">
Marjaana pyörähtää vielä kerran ympäri.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Mites se? Sehän näyttää hyvältä, Juuli sanoo.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- No… en tiedä. Tää on aika kireä vyötäröltä. Näytän ihan
makkaralta.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Etkä näytä, Juuli protestoi. Hän on melko valmis <i>tekemään</i> Marjaanasta makkaran, ellei
tämä pian tee päätöstä.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Mutta entäs tää väri, Marjaana pohtii. – Valkonen ei
varmaan näytä kuvissa hyvältä.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Ei kai sitten, Juuli puuskahtaa. </div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Kokeile sitten sitä sinistä, Juuli yrittää. Mitä vain,
kunhan ei enää tarvitse vaihtaa kauppaa. </div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Mmm…</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
Marjaana hyräilee sovituskopissa. Juuli pohtii aikansa
kuluksi, montako rakkoa hän on saanut jalkoihinsa. </div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Tää on hyvä! Marjaana huudahtaa.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Oi ihanaa, niin on, Juuli kannustaa. Vihdoin, vihdoin.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Tai no…</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Mitä? </div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Tää laskeutuu vähän hassusti selästä.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Ai.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Ja on vähän kalliskin.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Mm.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Jos minä kokeilen vielä uudestaan sitä punaista?
Marjaana ehdottaa.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Hyvä idea, Juuli huokaa. Hän ailkaa räplätä kännykkää.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- No tämä on jo parempi.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Totta.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Ja hyvän värinen.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Niinpä.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Mutta silti liian lyhyt. Reidet näyttää kamalan
paksuilta.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Totta.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Enkä saa hiuksiakaan hyvin, kun pitää olla se tyhmä
lakki.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Etpä niin.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Ja Henna on kuitenkin nätimpi! Ihan sama, vaikkei
pidettäisi koko juhlia!</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Aivan.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Tule Juuli. Minä sanon äidille, että on ihan turha
pitää mitään ylppäreitä!</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Niinpä… Hei mihin sinä menet?</div>
Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-39348211950603652922013-05-08T01:31:00.002-07:002013-05-15T12:45:11.359-07:00Ehkä se ei aukea.<div>
<div>
<div>
<div>
<div>
<div>
Rautainen portti oli ruosteen runnoma.
Sen nousi pitkälle hänen päänsä yläpuolelle, hipoen taivaita. Portin
harjaa koristivat tasaisessa rivissä raskaat piikit. Kuolevan metallin
haju kävi hänen nenäänsä. Se oli luotaantyöntävin paikka, jonka hän oli
eläissään nähnyt.</div>
Hän ei silti saanut itseään kääntymään
pois sen luota. Hän oli ollut matkalla jonnekin kävellessään sen ohi,
mutta ei enää muistanut mihin. Eikä hän osannut jatkaa matkaa. Häntä ei
vetänyt portin salaperäisyys tai kielletylle alueelle astumisen
viehätys. Ei, häntä piti otteessaan puutarha portin takana. Se kuiski
hänelle.</div>
Ääni oli hiljainen ja sanaton. Hän ei ollut edes varma, kuuliko hän sitä varsinaisesti. Mutta hän tunsi sen.</div>
Syvän vihreät köynnöksen kiemurtelivat portin tankojen lävitse,
syleilivät ankaria pylväitä, riitelivät synkeän ruosteen kanssa. Puiden
oksat kurottautuivat porttia korkeammalle, pienet punaiset kukat roikkuivat muurin yli. Hänestä tuntui, että puutarha kurottautui häntä
kohti, köynnökset venyivät ottaakseen hänetkin syleilyynsä, huumaava
kukkien tuoksu ympäröi hänet. Hiljainen kuiske voimistui huminaksi hänen
sisällään. Mutta eihän niin oikesti tapahtunut. Eihän?</div>
Kuin unessa hän huomasi laskevansa kätensä vanhalle kahvalle. Se oli miltei täysin ruosteen ja köynnöksen peitossa. Ehkä se ei aukeaisi. </div>
Hän nosti katseensa ja näki kauas portin taakse: hedelmäpuut, kukkaset,
kivetyt polut, rungot, oksat, syvän vihreyden ja valon, joka siivilöityi
paksun lehtikaton lävitse pieneen välkkyvään puroon.</div>
Portti loksahti auki helposti, kuin sitä olisi rasvattu joka päivä.Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-74465566834909495072013-05-06T12:27:00.000-07:002013-05-06T12:35:55.501-07:00Citykani tietää.<br />
<div class="MsoNoSpacing">
Parkkipaikan laidalla, pensaikon suojassa Rusakko
mussutti ihastuneena voikukan lehtiä. <i>Voi
miten onnekas minä olenkaan</i>, se ajatteli. Se oli näet ehtinyt paikalle
ensimmäisenä. Se upotti innostuneena pienen vaaleanpunaisen nenänsä multaan ja
jyrsi kasvin miltei juurineen. Tunnollisena rusakkona se ei kuitenkaan
unohtanut tarkkailla ympäristöään. Kaiken varalta. Sen pitkät ruskeat korvat kääntyilivät
tasaisin väliajoin, kumpikin omaan tahtiinsa, etsien vihiä vaarasta tai mahdollisesta
kilparuokailijasta. Jossain – turvallisen matkan päässä - köhi auton moottori,
mehiläiset surisivat pensaikossa, ja jossain kaksi jänistä jutusteli
hiljakseen. </div>
<div class="MsoNoSpacing">
Hetkinen.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Rusakko käänsi
molemmat korvansa pulisijoita kohden. Toden totta, jotkut siellä juttelivat. Rusakko
nousi takakäpälöilleen ja nuuhkaisi. Ei jäniksiä. Vaan citykaneja. <i>Uh,</i> Rusakko ajatteli itsekseen. Ehkä hän
voisi hiipiä pois vähin äänin. Ei, myöhäistä. Toinen niistä oli jo huomannut
hänet.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Hei rusakko! toinen citykaneista huikkasi. – Tulepa katsomaan
esitystä.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Rusakko loikki kanien rinnalle, yrittäen
näyttää sulavalta. Citykanien kanssa piti aina olla vähän varpaillaan. Ne kun
olivat niin ollakseen.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Millainen esitys täällä on menossa? Rusakko kysyi
uteliaana.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Ajotunti.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Toinen kerta.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Yleensä ovat jo liikenteessä. Mutta kaveri on tumpelo,
siksi se hikoilee niin paljon.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Ei, vaan koska on kuuma.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Ei, kyllä tämä on jännitysperäistä.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Johtui hikoilu
mistä tahansa, nyt Rusakko todella <i>haistoi</i>
pistävän hien. Se sai hänen hälytyskellonsa soimaan ja laukaisi halun paeta.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Täällä on <i>ihmisiä!</i>
Äkkiä, piiloon! Rusakko huuhdahti.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Ei tässä nyt mitään paniikin aihetta ole, toinen
citykaneista totesi. – Nehän ovat autossa.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<i>Sehän tässä
pelottaakin, </i>Rusakko ajatteli, mutta ei kehdannut käyttäytyä kuin mikäkin
jänishousu citykanien seurassa. Kanit katsoivat tiiviisti parkkipaikalla
puksuttavaa autoa ja nyökkäilivät asiantuntevasti. Rusakko kokeili samaa. Hän
tunsi itsensä ääliöksi.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Mitä tässä nyt siis oikein tapahtuu? Siis tällä…
autotunnilla?</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Opettelevat ajamaan.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Siis hallitsemaan ja ohjaamaan ajokkia, siis autoa.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Siis… nekö eivät osaa sitä valmiiksi… Tai että pitääkö
sitä jotenkin ohjata?</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Citykanit
kääntyivät katsomaan kummissaan Rusakkoa. Kumpikaan ei kuitenkaan ääneen
halveksunut hänen tietämättömyyttään.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Auto ei ole elävä, kuten kai tiedät. Ihmiset ohjaavat
sitä, ja tässä nyt keskenkasvuista ihmistä opetetaan sellaista ohjaamaan.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Jaha. Ja kuka tässä nyt opettaa?</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Isä opettaa poikaa. Opetuslupalaisia. Myös
ammattilaiset opettavat, ja paljon säännöllisemmin, mutta viihdearvo on silloin
huomattavasti pienempi.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Kuinka näin?</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- No… Ihmisten konfliktit ovat mahdottoman viihdyttäviä.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Erittäin.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Meillä on tässä pieni veto, koska isän pinna palaa.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Ja koska poika saa auton liikkeelle sammuttamatta sitä.
</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Rusakko alkoi
nyt myös seurata autoa. Toden totta: se heräsi eloon, hurisi hetken lupaavasti,
ja nytkähti sitten surullisesti sammuksiin. Ja se toistui ja toistui. Rusakko
näki hien valuvan pojan punakoita poskia pitkin.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Oi joi. Mistä tuo johtuu? Rusakko kysyi.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Minusta poika nostaa kytkimen liian nopeasti, mutta <i>tuon</i> mielestä se ei paina tarpeeksi
kaasua.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Tai sitten se johtuu siitä, että auto on diesel.
Vaikeampi käynnistää.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Ei vaan bensa.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Diesel.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Bensa.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Diesel.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Äh, käytä nenääsi!</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Pahus, oikeassa olet.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Rusakko ei
ymmärtänyt tästä mitään, mutta seurasi jännittyneenä uutta lupaavaa yritystä.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Oi, nyt näyttää hyvältä!</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Hitaasti auto ryömi eteenpäin, ja pysyi kuin
pysyikin käynnissä. Rusakko ja kaniinit hihkuivat riemusta. Sekä isän että
pojan kasvoille levisi helpottunut virne. Auto alkoi hitaasti ajaa nykivää
kahdeksikkoa citykanien selvittäessä kutakin tilannetta Rusakolle.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Nyt se vaihtaa kakkoselle.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Mitä se tarkoittaa? Rusakko kysyi.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Että auto kulkee lujempaa.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Tähän suuntaan?!</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Samassa auto
ampaisi pitkäkorvaista yleisöään päin. Rusakko parkaisi kauhusta, ja juoksi,
minkä pitkistä koivistaan pääsi parkkipaikan poikki.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Rusakko, EI! toinen citykaneista huudahti sen perään. Kaartava auto jarrutti kirskuen, pysähtyen juuri ennen Rusakon hännän
typykkää.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Tun kani! punakka poika karjaisi säikähtäneenä.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Älä kania syytä. Eivät ne meidän ajotuntia osaa varoa,
pojan isä rauhoitteli. Toinen citykaneista tuhahti paheksuvasti.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Ei kani vaan <i>rusakko!</i></div>
Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-76739534514213827072013-04-24T02:12:00.000-07:002013-04-24T02:12:53.331-07:00Marjapensaissa.<div>
<div>
<div>
<div>
<div>
Mummolla on taas ne hyvät raitahousut. Nään ne
pensaan alitse. Rapsutan ruohoa. Multaa menee ikävästi kynsien alle.
Pyyhin käsiä housuihin. Ne ovat punaiset ja lyhyet. Polvet ovat nurmesta
vihreät. Minun ei tarvitse pitää kenkiä kun ollaan omalla pihalla. Se
on kivaa. Mutta piikkipensaiden lähelle ei saa mennä. Jos maassa on
piikkejä.<br />
</div>
Mummo antaa minulle vadin. Että saan auttaa mummoa keräämään
marjoja. Haluan auttaa. Vähän. Mutta sitten en jaksa. Kädet ovat
kyynärvarsiin saakka sinisessä marjamehussa. Sormet ovat tahmeat. Niihin
tarttuu lehtiä. Kun yritän hieroa niitä pois, ne tarttuvat toiseen
käteen. Ja toiseen. Ja toiseen. Sitten pyyhin kädet housuihin. Paljon
parempi. Mummo hymyilee minulle. Minä hymyilen takaisin. Silmät menevät
sirrille, kun aurinko paistaa.<br />
</div>
Minä haluan syödä marjoja. Kerään niitä puskasta suoraan
suuhun. Ne ovat punaisia ja makeita. Mummo tykkää mustista marjoista,
mutta minä en. Suuhun menee myös lehtiä. Se on ikävää. Yritän kaivaa
niitä pois, mutta käsien mukana suuhun menee lisää. Syön marjat omasta
vadista. Nyt naamakin on tahmea. Ja siinä on lehtiä.<br />
Mummon ämpärissä ei ole lehtiä. Siellä on vain puhtaita marjoja.
Menen kyykkyyn ämpärin viereen. Plop-plop-plop plo-poti-plot, marjat
putoavat ämpäriin. Ämpäri on keltainen. Mummon ämpäristä on hyvä syödä.
Lehtiä ei mene suuhun. Hiuksia menee naamalle ja pyyhin naamaani. Ja
jatkan syömistä. Mummo hyräilee vieressä.<br />
</div>
Mummo hymyilee minulle taas ja minä hymyilen takaisin. Sitten mummo nauraa.</div>
- Sinulla on marjoja kulmakarvoissa saakka.</div>
-
Ai, minä sanon ja pyyhin kulmakarvani tarmealla kädellä. Ja mummo
nauraa taas. Minä nauran myös. Vaikka en kyllä tiedä mikä on hauskaa.Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-50879529985757837552013-04-21T05:29:00.000-07:002013-04-21T05:29:02.976-07:00Lähtö.<br />
<div class="MsoNoSpacing">
Maito, appelsiinimehu ja pakastemarjat levisivät
iloisesti keittiön lattialle. Vera heitteli lattialle sekaan perunoita. Hän ei
uskaltanut särkeä maljakoita tai lautasia, jottei Hirviö heräisi. Pakkasessa
oli vielä jäätelöä. Hyvä. Vera riisui huolellisesti sukkansa, asetti ne
pöydälle turvaan ja polki jäätelön keittiön mattoon. Hirviö piti jäätelöstä.
Suuttumus muuttui pikkuhiljaa hilpeydeksi. Hän pohti, mitä ehtisi vielä tuhota.
Television ja tietokoneen piuhat hän oli sitonut valtavaksi solmuksi ja
tunkenut ruokien tilalle pakastimeen. Viinipullon sisältö koristi valkoista
sohvaa. Hän oli harkinnut naarmuttavansa parkettia, mutta siitä lähti hirveä
meteli. Eikä hän halunnut asuntoa niinkään turmella, aiheuttaa vain valtavan
sotkun.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Vera tiesi, että
hänen olisi kuulunut pelätä. Hän tiesi, mitä tapahtuisi, jos Hirviö heräisi.
Pelko oli juurtunut häneen, tullut osaksi häntä kuin sydämen sivuääni. Mutta
jokainen väsyy pelkäämään. Tukkiessaan viemäreitä hän tunsi vain syvää iloa.
Mitä väliä sillä lopulta oli? Mitä pahempaa voisi enää käydä?</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Vessan
peilikaappi oli täynnä pulloja. Vera kaatoi kaikki surutta sekaisin suihkun
lattialle. Hän ei kaivannut niistä mitään mukaansa. Alimmalla hyllyllä oli
siistissä rivissä viisi huulipunaa. Hirviö ei pitänyt mistään niistä. Vera
pisti taskuunsa sen, jota Hirviö inhosi eniten ja kelasi loput auki
katkaistakseen ne hiljalleen tulvivalle lattialle.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<i><span lang="EN-US">”…every beauty has to go out with an idiot...”,</span></i><span lang="EN-US">hän rallatteli itselleen. </span>Hirviö
oli laulanut sitä ivallisesti Veralle, kun Vera oli itkenyt. Olohuoneessa hän
huomasi kirjahyllyn päällä kuvan heistä kahdesta parin vuoden takaa. Veran
kasvoilla oli kuvassa onnellinen hymy. Hän sääli ja kadehti kuvan tyttöä. Kadehti
sitä, joka ei ollut kokenut elämää Hirviön kanssa. Ja sääli, sillä tyttö ei
tiennyt mitä oli edessä. Hän harkitsi hetken särkevänsä tai sotkevansa kuvan, mutta
jätti sen sittenkin aloilleen. Tulkitkoon Hirviö sen miten halusi. </div>
<div class="MsoNoSpacing">
Nahkareppu
odotti eteisessä. Keittiössä ja kylpyhuoneessa tulviva vesi ei ollut vielä
ehtinyt sinne saakka. Vera ei ottanut mukaansa mitään arvokasta, ei mitään,
mitä Hirviö olisi kaivannut. Hänellä oli mukanaan vain vähän käteistä, jonka
oli vaivoin saanut piilotettua Hirviöltä rasiaan jääkaapin taakse. Hirviön
mielestä hänellä ei saanut olla omaa rahaa, omaa tilaa tai rauhaa. Se tutki
kaikki hyllyjen välit ja sängyn aluset. Mutta tätä hän ei ollut löytänyt. Hän
tunsi suurta voiton riemua.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Vera pysähtyi
eteisen peilin eteen laittaakseen huulipunaa. Hetken mielijohteesta hän
kirjoitti peliin sanat <i>”Every beauty has
to go out with an idiot.” Minä olen aikani lusinut.</i><span style="color: red;">
<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="color: red;">
</span>Ulko-ovella vapaus pyyhki hänen ylitseen. Se oli kevään
ensimmäinen lämmin päivä.</div>
Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-12832887968567258222013-04-09T07:10:00.001-07:002013-04-09T07:10:16.169-07:00Kärsimätön.Laitoin veden kiehumaan. Odotellessa söin raakana sen pastan, joka minun piti keittää.Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-88098969598875134412013-04-09T07:09:00.000-07:002013-04-21T04:25:00.438-07:00Juurikasvua.<br />
<div class="MsoNormal">
- Sinä olet värjännyt tukkasi, minä sanon happamasti. Se on
lyhyt ja musta ja näyttää pahoin pidellyltä nurmikolta. Sinä virnistät
vastaukseksi. <i>Ei sinun ole tarkoituskaan
tykätä siitä. </i>Sinä olet laiha: lapaluut pistävät mustan t-paidan selästä
kuin piiloon taitellut siivet. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Sinä puhut vielä minulle, mutta se ei ole paljon. Olet kuin
Pohjois-Korea: väliin lähetät petollisen iloista ja itsevarmaa kuvaa, mutta kun
kysyn jotain väärää, vetäydyn muuriesi taakse puolustusasemiin. Keskustelu
kanssasi on kylmää sotaa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kun kysyn, mitä teet ensi syksynä, katsot minua jään
vakavana.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
- Ei ne tällaista ota mihinkään. Ei minulla ole paikkaa
täällä.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Minä olin joskus eksyksissä omassa elämässäni. Väärässä
paikassa, väärässä ajassa ja väärien ihmisten ympäröimä. Niiden, jotka eivät
minua tarvinneet. Silloin näin pulssin tykyttävän pienen korvasi yläpuolella,
Ja tajusin, että vaikkei minulle koskaan muuta paikkaa olisikaan, olen
ikuisesti sinun sisaresi. En koskaan antaisi sinun tehdä samoja virheitä kuin
minä. En antaisi sinun luulla hetkeäkään, ettet ole tärkeä. Minä suojelisin sinua.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Aina.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ja siinä sinä seisot. Enemmän eksyksissä kuin minä ikinä.
Mitä minä tein väärin?</div>
<div class="MsoNormal">
Sinun katseesi on kuin peuran, joka on tahallaan kävellyt
ajovaloihin. <i>Aja vaikka päälle. Ei sekään
tunnu miltään.<o:p></o:p></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><br /></i></div>
<div class="MsoNormal">
- Sinä olit ennen niin ihana poika. Niin valtavan ihana
poika.</div>
<div class="MsoNormal">
- Sitä ei ole enää, sinä sanot.</div>
<div class="MsoNormal">
- Onpas! minä protestoin.</div>
<div class="MsoNormal">
- Missä muka, sinä kysyt vakavana.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
En minä tiedä. Mutta jossain sen on oltava.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
- Sinulle tulee mahtava juurikasvu, minä sanon ja silitän
päätäsi. Jos siellä jossain olisi kanelin värinen kihara.</div>
Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-6892203079168060962013-04-09T06:49:00.000-07:002013-04-09T06:49:59.102-07:00Kilpikonna satu.<br />
<div class="MsoNoSpacing">
Tämä on satu Kilpikonnasta, jonka lempi hedelmä oli
appelsiini. Tämä oli sinänsä erikoista, sillä Kilpikonna ei ollut eläissään
appelsiinia nähnytkään.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Kaikki alkoi
siitä, kun Kilpikonnan hyvä ystävä Apina tuli häntä tapaamaan.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Nyt saat maistaa parasta ruokaa, jonka tiedän:
salaattia! Kilpikonna kertoi ylpeänä Apinan istuessa pöytään. </div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Salaattia? Apina sanoi ihmetellen. Hänestä vihreät lehdykät
näyttivät perin tylsiltä. Apina kuitenkin kuuliaisesti maistoi kilpikonnan
tarjoamaa herkkuruokaa. Hän laittoi pienen, pienen salaatinlehden suuhunsa ja
nyrpisti nenäänsä päätään pudistellen.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Jos tämä on parasta, mitä olet maistanut, säälin sinua,
Apina sanoi.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Aivanko totta? Kilpikonna sanoi hämmästellen. - Mikä
sitten on parasta, mitä sinä olet maistanut?</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Apina nojautui eteenpäin, otti kasvoilleen salaperäisen
ilmeen ja kuiskasi:</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Appelsiineja.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Appelsiineja? Millaisia ne sitten ovat? Kilpikonna
kysyi lumoutuneena.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Ne ovat pyöreitä, oransseja, suussa sulavan makeita ja
kasvavat suuressa appelsiinipuussa, Apina kertoi haaveksuen.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Voi, kunpa minäkin voisin maistaa appelsiineja,
Kilpikonna sanoi.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
Siitä pitäen Kilpikonna ei muusta puhunutkaan kuin
appelsiineista.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Ne ovat pyöreitä ja oransseja ja kerrassaan
herkullisia. En tiedä mitään parempaa! Kilpikonna selosti ystävilleen.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Koska sinä olet muka maistanut appelsiineja? ystävät
kysyivät.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- No, en olekaan, Kilpikonna myönsi nolona. - Olen vain kuullut niistä.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
Niinpä kun Apina seuraavan kerran tuli vierailemaan Kilpikonnan
luona, hän näki että Kilpikonna oli onneton.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Mikä painaa mieltäsi? Apina kysyi Kilpikonnalta.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Ystäväni pitävät minua hassuna, sillä pidän
appelsiineista, vaikken ole niitä nähnytkään, Kilpikonna selitti apeana. Apina
pohti tätä ongelmaa mietteliäänä.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Noh tuohonhan ei ole kuin yksi ratkaisu, Apina totesi
lopulta.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Sinun pitää tulla minun mukaani katsomaan appelsiineja,
Apina ilmoitti iloisesti. Kilpikonnasta ajatus oli pelottava.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Enhän minä voisi lähteä. En ole ikinä ollut kaukana
kotoa, Kilpikonna vastusteli.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Totta, Apina sanoi. – Mutta jos et koskaan lähde, et
kauas kotoa pääsekään.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Matka kuulosti Kilpikonnasta liian jännittävältä, mutta hän ei
voinut lakata ajattelemasta appelsiineja. Niinpä seuraavana päivänä Kilpikonna pakkasi
laukkunsa, lukitsi ovensa, ja lähti Apinan matkaan.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
Kun Kilpikonna palasi takaisin matkaltaan Apinan kanssa,
kaikki hänen ystävänsä olivat häntä vastassa. Kilpikonna ehti tuskin istua
alas, kun kaikki jo kilvan kyselivät häneltä matkasta.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Millasta siellä oli?</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Oliko matka pitkä?</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Löysittekö appelsiineja?</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Toitteko tuliaisia?</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Voi se oli hieno reissu, Kilpikonna kertoi hymyillen.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Appelsiini puu oli todella suuri, mutta sen ympärillä
olevat puut olivat vielä suurempia! Tapasin myös paljon apinoita, ja ne kaikki
näyttivät ystävältäni Apinalta! Matka tuntui toki pitkältä, mutta Apina sanoi
sen johtuvan siitä, että olen niin hidas kävelemään. Mutta jo vain, se oli mukavaa,
Kilpikonna sanoi, ja nousi mennäkseen purkamaan matkalaukkunsa.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Odota! kaikki huusivat yhteen ääneen. Kilpikonna
pysähtyi kummastuneena.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Entä appelsiinit? Millaisia ne olivat? ystävät
kysyivät.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Ai appelsiinit. No ne olivat oikein hyviä, Kilpikonna
sanoi verkkaisesti.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Olivatko ne parasta, mitä olet koskaan maistanut? Tätä
kilpikonna mietti hetken. Lopulta hän vastasi:</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Ei. Ne olivat hyviä. Mutta salaatti on edelleen parasta
mitä tiedän.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Mutta sittenhän teit aivan turhan reissun! ystävät
sanoivat.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- En tietenkään, Kilpikonna vastasi. – Uskalsin lähteä
kauas kotoa. Sain nähdä muitakin apinoita ja suuren appelsiini puun. Ja ennen
kaikkea, uskalsin toteuttaa unelmani!</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Mutta eiväthän appelsiinit olleet sellaisia, kuin olit
kuvitellut?</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Eivät. Mutta jos ne olisivat olleet sellaisia, kuin
olin ajatellut, mikä ilo olisi ollut niiden näkemisessä? Kilpikonna kysyi.
Tähän ystävät eivät osanneet vastata mitään. Niinpä Kilpikonna lähti niine hyvineen
kotiinsa.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Loistavaa, se totesi itselleen. – Taidan ehtiä vielä
syödä salaattia!</div>
Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-27774926051250202762013-03-26T11:46:00.001-07:002013-03-26T11:53:02.835-07:00Turha klommo.<br />
<div class="MsoNoSpacing">
Nuori mies juoksee ilta-auringon maalaamaan kesäiseen
rantaan. Mies ei kuitenkaan katsele ympärilleen, vaan kompuroi hengen hädässä
veneelle, pikkukivet sinkoillen, irrottaa veneen laiturista, ja alkaa viuhtoa
hurjasti airoilla. Vesi pärskyy ympäriinsä. Mies kun ei ole juuri ennen
soudellut. Juuri, kun tämä saa käännettyä veneen ulapalle päin, juoksee rantaan
jo toinen mies.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Älä nyt Jonttu lähde mihinkään! rannalla seisova mies
huutaa.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
Jonttu ei vastaa, vaan alkaa villisti meloa. Mies riisuu
kenkänsä ja lähtee uimaan Jontun perään. Kaiken järjen mukaan uimarin ei
pitäisi saada venettä kiinni. Mutta Jonttu ei tosiaan ole juuri airoja
käytellyt.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Painu helvettiin, Hanski! Jonttu päjäyttää, kun Hanski
pääsee veneen rinnalle.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Mää huitasen sulta pään irti, jos et lähe!</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Huitase pois. Et sää osu kuiteskaan! Hanski härnää ja
ui airojen ulottumattomiin. Takaa-ajo jatkuu vielä hetken, mutta Jonttu ei saa
karistettua Hanskia.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Jonttu, älä jaksa olla tommonen! Päästä mut veneeseen
nii sovitaan! Hanski huutaa, ja saa Jontun pasmat sekaisin.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Miten niin sovitaan? Etkö sää tullukaa hukuttaan mua?</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- No en! Etkö sää tullu hukuttaan ittees?</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- No en.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
Jonttu päästää Hanskin kapuamaan huterasti veneeseen,
joka keinuu uhkaavasti. </div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Mitäs helvettiä sää sitte lähit soutamaan? Hanski kysyy
ja saa Jontun punehtumaan häpeästä.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Mä luulin, että sää olit Tykki. Määhän kerroin, et
taisin tehä klommon sen autoon ja tiiät, miten tarkka se on siitä. Mää kuulin,
ku se huuteli mua ja suojeluvaisto otti ylivallan.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Miten sää et tullu takas, ku näit, että se oon mää?</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Emmää tiiä. Mistä sitä tietää, ettet sää tullu kostaan
sen puolesta, Jonttu lisää huvittuneena. </div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
Hanski ja Jonttu istuvat hetken hiljaa, ennen kuin Jonttu
älyää alkaa taas soutaa rantaan.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Miksikä sää muuten sitten lähdit mun perään?</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Mää luulin, että mielummin hukuttaudut tai muutat tohon
luodolle, ku kerrot Tykille.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- No vähältä piti. Nyt pitää kuiteski kertoa sille. En
ees tajua, missä tein sen saakelin lommon! Jonttu puuskahtaa. Samassa Hanski
lehahtaa vuorostaan punaiseksi.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Itse asiassa määhän lainasin sitä autoa ennen sua, ja
se lommo oli siinä jo kun sä lainasit sitä.. En mää arvannu, että sää
tyyttäisit siitä itteäs! Hanski puolustautuu, kun näkee Jontun kasvoille
syttyvän raivon.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
Jonttu pomppaa veneessä pystyyn punaisena kuin
jarruvalot.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Jumankauta, mää kaadan koko veneen! Jonttu huutaa ja yrittää
kammeta Hanskia järveen. Hanski lentää selälleen veneen pohjalle, muttei
onnekseen lyö päätään. Vene keinuu, muttei kaadu.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Älä nyt helvetti ala riehua! Hanski rauhoittelee.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- No ei sitten, Jonttu tokaisee ja hyppää veteen,
keinauttaen samalla Hanskinkin laidan yli. Jonttu tekee pienen ympyrän
päättäessään uida ulapalle, mutta tajuaa, ettei ikinä jaksa vastarannalle.
Hanski lähtee perään ja palaa takaisin muistaessaan veneen. Hän kääntää veneen Jontun
perään ja yrittää vuorostaan soutaa tätä kiinni, sillä erotuksella, ettei pyri
huitomaan tätä airoilla. Koko matkan Hanski huutaa Jontulle enemmän tai
vähemmän järkeä, mutta huuto kaikuu kuuroille korville.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
Tykki maleksii kädet taskussa rantaan. Sisällä sanottiin,
että Jonttu ja Hanski menivät molemmat järvelle. Ja toden totta, sieltä ne
molemmat tulevat hengen hädässä rantaan päin. Tykki rypistää kulmiaan. Mikä
idea nyt siinä on, että toinen ui ja toinen soutaa? Kumpikaan, Hanski tai Jonttu
ei huomaa häntä, ennen kuin tulee rantaan.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Pojat! Tykki huutaa saaden molemmat jähmettymään.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Ette te tietäs, missä mun autonavaimet on? Tykki kysyy.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Eteisen pöydällä. Kuin? Jonttu kysyy varovaisesti.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
- Kun mää käyttäsin sen nopeesti tossa huollossa. Ajoin
siihen pikkusen klommon viimeviikolla.</div>
Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4219861738780477866.post-88440108647611719652013-03-14T12:16:00.002-07:002013-03-14T13:19:44.093-07:00Puolisokea.En vihaa sitten mitään niin paljon kuin huonoa näköä.<br />
<br />
Paitsi silmälaseja.Ameshttp://www.blogger.com/profile/08826963085385154110noreply@blogger.com0