Mua ärsyttää,
koht räjähtää.
En suostu enää lähtemään,
en kouluu, töihi mihinkää.
Älä komenna mua! Oon väkkäräpää!
Kohta lentää ärräpäät.
Älä jaksa aina lässyttää.
En tahdo, en haluu.
Onks pakko, jos ei haluu?
Juoksen pois,
lähen lätkimään,
meen pöydän alle pärisemään,
kähisemään,
ärisemään.
Kohta hermot kärähtää,
joka suoni tykyttää,
kosahtaa,
posahtaa,
hajoo mun pää.
Nyt stop! Ei toimi näin.
Ei hermostua saa, vaikka väsyttää.
En voi leikkiä enää
kärttystä lasta.
Kuka mut pelastais aikuistumasta?
Ihana runo! Kaikessä kärähtävyydessäänkin sympaattinen. :)
VastaaPoistaKiitos runoilijalle!
VastaaPoista