Shoppailun riemut

Marjaana pyörähtää vielä kerran ympäri.

- Mites se? Sehän näyttää hyvältä, Juuli sanoo.

- No… en tiedä. Tää on aika kireä vyötäröltä. Näytän ihan makkaralta.

- Etkä näytä, Juuli protestoi. Hän on melko valmis tekemään Marjaanasta makkaran, ellei tämä pian tee päätöstä.

- Mutta entäs tää väri, Marjaana pohtii. – Valkonen ei varmaan näytä kuvissa hyvältä.

- Ei kai sitten, Juuli puuskahtaa.

- Kokeile sitten sitä sinistä, Juuli yrittää. Mitä vain, kunhan ei enää tarvitse vaihtaa kauppaa.

- Mmm…

Marjaana hyräilee sovituskopissa. Juuli pohtii aikansa kuluksi, montako rakkoa hän on saanut jalkoihinsa.

- Tää on hyvä! Marjaana huudahtaa.

- Oi ihanaa, niin on, Juuli kannustaa. Vihdoin, vihdoin.

- Tai no…

- Mitä?

- Tää laskeutuu vähän hassusti selästä.

- Ai.

- Ja on vähän kalliskin.

- Mm.

- Jos minä kokeilen vielä uudestaan sitä punaista? Marjaana ehdottaa.

- Hyvä idea, Juuli huokaa. Hän ailkaa räplätä kännykkää.

- No tämä on jo parempi.

- Totta.

- Ja hyvän värinen.

- Niinpä.

- Mutta silti liian lyhyt. Reidet näyttää kamalan paksuilta.

- Totta.

- Enkä saa hiuksiakaan hyvin, kun pitää olla se tyhmä lakki.

- Etpä niin.

- Ja Henna on kuitenkin nätimpi! Ihan sama, vaikkei pidettäisi koko juhlia!

- Aivan.

- Tule Juuli. Minä sanon äidille, että on ihan turha pitää mitään ylppäreitä!

- Niinpä… Hei mihin sinä menet?