Turha klommo.

Nuori mies juoksee ilta-auringon maalaamaan kesäiseen rantaan. Mies ei kuitenkaan katsele ympärilleen, vaan kompuroi hengen hädässä veneelle, pikkukivet sinkoillen, irrottaa veneen laiturista, ja alkaa viuhtoa hurjasti airoilla. Vesi pärskyy ympäriinsä. Mies kun ei ole juuri ennen soudellut. Juuri, kun tämä saa käännettyä veneen ulapalle päin, juoksee rantaan jo toinen mies.

- Älä nyt Jonttu lähde mihinkään! rannalla seisova mies huutaa.

Jonttu ei vastaa, vaan alkaa villisti meloa. Mies riisuu kenkänsä ja lähtee uimaan Jontun perään. Kaiken järjen mukaan uimarin ei pitäisi saada venettä kiinni. Mutta Jonttu ei tosiaan ole juuri airoja käytellyt.

- Painu helvettiin, Hanski! Jonttu päjäyttää, kun Hanski pääsee veneen rinnalle.

- Mää huitasen sulta pään irti, jos et lähe!

- Huitase pois. Et sää osu kuiteskaan! Hanski härnää ja ui airojen ulottumattomiin. Takaa-ajo jatkuu vielä hetken, mutta Jonttu ei saa karistettua Hanskia.

- Jonttu, älä jaksa olla tommonen! Päästä mut veneeseen nii sovitaan! Hanski huutaa, ja saa Jontun pasmat sekaisin.

- Miten niin sovitaan? Etkö sää tullukaa hukuttaan mua?

- No en! Etkö sää tullu hukuttaan ittees?

- No en.

Jonttu päästää Hanskin kapuamaan huterasti veneeseen, joka keinuu uhkaavasti.

- Mitäs helvettiä sää sitte lähit soutamaan? Hanski kysyy ja saa Jontun punehtumaan häpeästä.

- Mä luulin, että sää olit Tykki. Määhän kerroin, et taisin tehä klommon sen autoon ja tiiät, miten tarkka se on siitä. Mää kuulin, ku se huuteli mua ja suojeluvaisto otti ylivallan.

- Miten sää et tullu takas, ku näit, että se oon mää?

- Emmää tiiä. Mistä sitä tietää, ettet sää tullu kostaan sen puolesta, Jonttu lisää huvittuneena.

Hanski ja Jonttu istuvat hetken hiljaa, ennen kuin Jonttu älyää alkaa taas soutaa rantaan.

- Miksikä sää muuten sitten lähdit mun perään?

- Mää luulin, että mielummin hukuttaudut tai muutat tohon luodolle, ku kerrot Tykille.

- No vähältä piti. Nyt pitää kuiteski kertoa sille. En ees tajua, missä tein sen saakelin lommon! Jonttu puuskahtaa. Samassa Hanski lehahtaa vuorostaan punaiseksi.

- Itse asiassa määhän lainasin sitä autoa ennen sua, ja se lommo oli siinä jo kun sä lainasit sitä.. En mää arvannu, että sää tyyttäisit siitä itteäs! Hanski puolustautuu, kun näkee Jontun kasvoille syttyvän raivon.

Jonttu pomppaa veneessä pystyyn punaisena kuin jarruvalot.

- Jumankauta, mää kaadan koko veneen! Jonttu huutaa ja yrittää kammeta Hanskia järveen. Hanski lentää selälleen veneen pohjalle, muttei onnekseen lyö päätään. Vene keinuu, muttei kaadu.

- Älä nyt helvetti ala riehua! Hanski rauhoittelee.

- No ei sitten, Jonttu tokaisee ja hyppää veteen, keinauttaen samalla Hanskinkin laidan yli. Jonttu tekee pienen ympyrän päättäessään uida ulapalle, mutta tajuaa, ettei ikinä jaksa vastarannalle. Hanski lähtee perään ja palaa takaisin muistaessaan veneen. Hän kääntää veneen Jontun perään ja yrittää vuorostaan soutaa tätä kiinni, sillä erotuksella, ettei pyri huitomaan tätä airoilla. Koko matkan Hanski huutaa Jontulle enemmän tai vähemmän järkeä, mutta huuto kaikuu kuuroille korville.

Tykki maleksii kädet taskussa rantaan. Sisällä sanottiin, että Jonttu ja Hanski menivät molemmat järvelle. Ja toden totta, sieltä ne molemmat tulevat hengen hädässä rantaan päin. Tykki rypistää kulmiaan. Mikä idea nyt siinä on, että toinen ui ja toinen soutaa? Kumpikaan, Hanski tai Jonttu ei huomaa häntä, ennen kuin tulee rantaan.

- Pojat! Tykki huutaa saaden molemmat jähmettymään.

- Ette te tietäs, missä mun autonavaimet on? Tykki kysyy.

- Eteisen pöydällä. Kuin? Jonttu kysyy varovaisesti.

- Kun mää käyttäsin sen nopeesti tossa huollossa. Ajoin siihen pikkusen klommon viimeviikolla.