Kilpikonna satu.

Tämä on satu Kilpikonnasta, jonka lempi hedelmä oli appelsiini. Tämä oli sinänsä erikoista, sillä Kilpikonna ei ollut eläissään appelsiinia nähnytkään.

   Kaikki alkoi siitä, kun Kilpikonnan hyvä ystävä Apina tuli häntä tapaamaan.

- Nyt saat maistaa parasta ruokaa, jonka tiedän: salaattia! Kilpikonna kertoi ylpeänä Apinan istuessa pöytään.

- Salaattia? Apina sanoi ihmetellen. Hänestä vihreät lehdykät näyttivät perin tylsiltä. Apina kuitenkin kuuliaisesti maistoi kilpikonnan tarjoamaa herkkuruokaa. Hän laittoi pienen, pienen salaatinlehden suuhunsa ja nyrpisti nenäänsä päätään pudistellen.

- Jos tämä on parasta, mitä olet maistanut, säälin sinua, Apina sanoi.

- Aivanko totta? Kilpikonna sanoi hämmästellen. - Mikä sitten on parasta, mitä sinä olet maistanut?

Apina nojautui eteenpäin, otti kasvoilleen salaperäisen ilmeen ja kuiskasi:

- Appelsiineja.

- Appelsiineja? Millaisia ne sitten ovat? Kilpikonna kysyi lumoutuneena.

- Ne ovat pyöreitä, oransseja, suussa sulavan makeita ja kasvavat suuressa appelsiinipuussa, Apina kertoi haaveksuen.

- Voi, kunpa minäkin voisin maistaa appelsiineja, Kilpikonna sanoi.

Siitä pitäen Kilpikonna ei muusta puhunutkaan kuin appelsiineista.

- Ne ovat pyöreitä ja oransseja ja kerrassaan herkullisia. En tiedä mitään parempaa! Kilpikonna selosti ystävilleen.

- Koska sinä olet muka maistanut appelsiineja? ystävät kysyivät.

- No, en olekaan, Kilpikonna myönsi nolona. - Olen vain kuullut niistä.

Niinpä kun Apina seuraavan kerran tuli vierailemaan Kilpikonnan luona, hän näki että Kilpikonna oli onneton.

- Mikä painaa mieltäsi? Apina kysyi Kilpikonnalta.

- Ystäväni pitävät minua hassuna, sillä pidän appelsiineista, vaikken ole niitä nähnytkään, Kilpikonna selitti apeana. Apina pohti tätä ongelmaa mietteliäänä.

- Noh tuohonhan ei ole kuin yksi ratkaisu, Apina totesi lopulta.

- Sinun pitää tulla minun mukaani katsomaan appelsiineja, Apina ilmoitti iloisesti. Kilpikonnasta ajatus oli pelottava.

- Enhän minä voisi lähteä. En ole ikinä ollut kaukana kotoa, Kilpikonna vastusteli.

- Totta, Apina sanoi. – Mutta jos et koskaan lähde, et kauas kotoa pääsekään.

Matka kuulosti Kilpikonnasta liian jännittävältä, mutta hän ei voinut lakata ajattelemasta appelsiineja. Niinpä seuraavana päivänä Kilpikonna pakkasi laukkunsa, lukitsi ovensa, ja lähti Apinan matkaan.

Kun Kilpikonna palasi takaisin matkaltaan Apinan kanssa, kaikki hänen ystävänsä olivat häntä vastassa. Kilpikonna ehti tuskin istua alas, kun kaikki jo kilvan kyselivät häneltä matkasta.

- Millasta siellä oli?

- Oliko matka pitkä?

- Löysittekö appelsiineja?

- Toitteko tuliaisia?

- Voi se oli hieno reissu, Kilpikonna kertoi hymyillen.

- Appelsiini puu oli todella suuri, mutta sen ympärillä olevat puut olivat vielä suurempia! Tapasin myös paljon apinoita, ja ne kaikki näyttivät ystävältäni Apinalta! Matka tuntui toki pitkältä, mutta Apina sanoi sen johtuvan siitä, että olen niin hidas kävelemään. Mutta jo vain, se oli mukavaa, Kilpikonna sanoi, ja nousi mennäkseen purkamaan matkalaukkunsa.

- Odota! kaikki huusivat yhteen ääneen. Kilpikonna pysähtyi kummastuneena.

- Entä appelsiinit? Millaisia ne olivat? ystävät kysyivät.

- Ai appelsiinit. No ne olivat oikein hyviä, Kilpikonna sanoi verkkaisesti.

- Olivatko ne parasta, mitä olet koskaan maistanut? Tätä kilpikonna mietti hetken. Lopulta hän vastasi:

- Ei. Ne olivat hyviä. Mutta salaatti on edelleen parasta mitä tiedän.

- Mutta sittenhän teit aivan turhan reissun! ystävät sanoivat.

- En tietenkään, Kilpikonna vastasi. – Uskalsin lähteä kauas kotoa. Sain nähdä muitakin apinoita ja suuren appelsiini puun. Ja ennen kaikkea, uskalsin toteuttaa unelmani!

- Mutta eiväthän appelsiinit olleet sellaisia, kuin olit kuvitellut?

- Eivät. Mutta jos ne olisivat olleet sellaisia, kuin olin ajatellut, mikä ilo olisi ollut niiden näkemisessä? Kilpikonna kysyi. Tähän ystävät eivät osanneet vastata mitään. Niinpä Kilpikonna lähti niine hyvineen kotiinsa.

- Loistavaa, se totesi itselleen. – Taidan ehtiä vielä syödä salaattia!