Marjapensaissa.

Mummolla on taas ne hyvät raitahousut. Nään ne pensaan alitse. Rapsutan ruohoa. Multaa menee ikävästi kynsien alle. Pyyhin käsiä housuihin. Ne ovat punaiset ja lyhyet. Polvet ovat nurmesta vihreät. Minun ei tarvitse pitää kenkiä kun ollaan omalla pihalla. Se on kivaa. Mutta piikkipensaiden lähelle ei saa mennä. Jos maassa on piikkejä.

   Mummo antaa minulle vadin. Että saan auttaa mummoa keräämään marjoja. Haluan auttaa. Vähän. Mutta sitten en jaksa. Kädet ovat kyynärvarsiin saakka sinisessä marjamehussa. Sormet ovat tahmeat. Niihin tarttuu lehtiä. Kun yritän hieroa niitä pois, ne tarttuvat toiseen käteen. Ja toiseen. Ja toiseen. Sitten pyyhin kädet housuihin. Paljon parempi. Mummo hymyilee minulle. Minä hymyilen takaisin. Silmät menevät sirrille, kun aurinko paistaa.

   Minä haluan syödä marjoja. Kerään niitä puskasta suoraan suuhun. Ne ovat punaisia ja makeita. Mummo tykkää mustista marjoista, mutta minä en. Suuhun menee myös lehtiä. Se on ikävää. Yritän kaivaa niitä pois, mutta käsien mukana suuhun menee lisää. Syön marjat omasta vadista. Nyt naamakin on tahmea. Ja siinä on lehtiä.
   Mummon ämpärissä ei ole lehtiä. Siellä on vain puhtaita marjoja. Menen kyykkyyn ämpärin viereen. Plop-plop-plop plo-poti-plot, marjat putoavat ämpäriin. Ämpäri on keltainen. Mummon ämpäristä on hyvä syödä. Lehtiä ei mene suuhun. Hiuksia menee naamalle ja pyyhin naamaani. Ja jatkan syömistä. Mummo hyräilee vieressä.

   Mummo hymyilee minulle taas ja minä hymyilen takaisin. Sitten mummo nauraa.

 - Sinulla on marjoja kulmakarvoissa saakka.

 - Ai, minä sanon ja pyyhin kulmakarvani tarmealla kädellä. Ja mummo nauraa taas. Minä nauran myös. Vaikka en kyllä tiedä mikä on hauskaa.