Mummolla on taas ne hyvät raitahousut. Nään ne
pensaan alitse. Rapsutan ruohoa. Multaa menee ikävästi kynsien alle.
Pyyhin käsiä housuihin. Ne ovat punaiset ja lyhyet. Polvet ovat nurmesta
vihreät. Minun ei tarvitse pitää kenkiä kun ollaan omalla pihalla. Se
on kivaa. Mutta piikkipensaiden lähelle ei saa mennä. Jos maassa on
piikkejä.
Mummo antaa minulle vadin. Että saan auttaa mummoa keräämään
marjoja. Haluan auttaa. Vähän. Mutta sitten en jaksa. Kädet ovat
kyynärvarsiin saakka sinisessä marjamehussa. Sormet ovat tahmeat. Niihin
tarttuu lehtiä. Kun yritän hieroa niitä pois, ne tarttuvat toiseen
käteen. Ja toiseen. Ja toiseen. Sitten pyyhin kädet housuihin. Paljon
parempi. Mummo hymyilee minulle. Minä hymyilen takaisin. Silmät menevät
sirrille, kun aurinko paistaa.Mummon ämpärissä ei ole lehtiä. Siellä on vain puhtaita marjoja. Menen kyykkyyn ämpärin viereen. Plop-plop-plop plo-poti-plot, marjat putoavat ämpäriin. Ämpäri on keltainen. Mummon ämpäristä on hyvä syödä. Lehtiä ei mene suuhun. Hiuksia menee naamalle ja pyyhin naamaani. Ja jatkan syömistä. Mummo hyräilee vieressä.
Tuo tarina oli kyllä tosi!
VastaaPoistaMyönnetään ;)
PoistaVoin sieluni silmin nähdä tämän tilanteen, se tuo hyvän mielen ja nostaa hymyn huulille. :)
VastaaPoista