Juurikasvua.

- Sinä olet värjännyt tukkasi, minä sanon happamasti. Se on lyhyt ja musta ja näyttää pahoin pidellyltä nurmikolta. Sinä virnistät vastaukseksi. Ei sinun ole tarkoituskaan tykätä siitä. Sinä olet laiha: lapaluut pistävät mustan t-paidan selästä kuin piiloon taitellut siivet.

Sinä puhut vielä minulle, mutta se ei ole paljon. Olet kuin Pohjois-Korea: väliin lähetät petollisen iloista ja itsevarmaa kuvaa, mutta kun kysyn jotain väärää, vetäydyn muuriesi taakse puolustusasemiin. Keskustelu kanssasi on kylmää sotaa.

Kun kysyn, mitä teet ensi syksynä, katsot minua jään vakavana.

- Ei ne tällaista ota mihinkään. Ei minulla ole paikkaa täällä.

Minä olin joskus eksyksissä omassa elämässäni. Väärässä paikassa, väärässä ajassa ja väärien ihmisten ympäröimä. Niiden, jotka eivät minua tarvinneet. Silloin näin pulssin tykyttävän pienen korvasi yläpuolella, Ja tajusin, että vaikkei minulle koskaan muuta paikkaa olisikaan, olen ikuisesti sinun sisaresi. En koskaan antaisi sinun tehdä samoja virheitä kuin minä. En antaisi sinun luulla hetkeäkään, ettet ole tärkeä. Minä suojelisin sinua.

 Aina.

Ja siinä sinä seisot. Enemmän eksyksissä kuin minä ikinä. Mitä minä tein väärin?

Sinun katseesi on kuin peuran, joka on tahallaan kävellyt ajovaloihin. Aja vaikka päälle. Ei sekään tunnu miltään.

- Sinä olit ennen niin ihana poika. Niin valtavan ihana poika.

- Sitä ei ole enää, sinä sanot.

- Onpas! minä protestoin.

- Missä muka, sinä kysyt vakavana.

En minä tiedä. Mutta jossain sen on oltava.

- Sinulle tulee mahtava juurikasvu, minä sanon ja silitän päätäsi. Jos siellä jossain olisi kanelin värinen kihara.