Lähtö.

Maito, appelsiinimehu ja pakastemarjat levisivät iloisesti keittiön lattialle. Vera heitteli lattialle sekaan perunoita. Hän ei uskaltanut särkeä maljakoita tai lautasia, jottei Hirviö heräisi. Pakkasessa oli vielä jäätelöä. Hyvä. Vera riisui huolellisesti sukkansa, asetti ne pöydälle turvaan ja polki jäätelön keittiön mattoon. Hirviö piti jäätelöstä. Suuttumus muuttui pikkuhiljaa hilpeydeksi. Hän pohti, mitä ehtisi vielä tuhota. Television ja tietokoneen piuhat hän oli sitonut valtavaksi solmuksi ja tunkenut ruokien tilalle pakastimeen. Viinipullon sisältö koristi valkoista sohvaa. Hän oli harkinnut naarmuttavansa parkettia, mutta siitä lähti hirveä meteli. Eikä hän halunnut asuntoa niinkään turmella, aiheuttaa vain valtavan sotkun.

   Vera tiesi, että hänen olisi kuulunut pelätä. Hän tiesi, mitä tapahtuisi, jos Hirviö heräisi. Pelko oli juurtunut häneen, tullut osaksi häntä kuin sydämen sivuääni. Mutta jokainen väsyy pelkäämään. Tukkiessaan viemäreitä hän tunsi vain syvää iloa. Mitä väliä sillä lopulta oli? Mitä pahempaa voisi enää käydä?

   Vessan peilikaappi oli täynnä pulloja. Vera kaatoi kaikki surutta sekaisin suihkun lattialle. Hän ei kaivannut niistä mitään mukaansa. Alimmalla hyllyllä oli siistissä rivissä viisi huulipunaa. Hirviö ei pitänyt mistään niistä. Vera pisti taskuunsa sen, jota Hirviö inhosi eniten ja kelasi loput auki katkaistakseen ne hiljalleen tulvivalle lattialle.

”…every beauty has to go out with an idiot...”,hän rallatteli itselleen. Hirviö oli laulanut sitä ivallisesti Veralle, kun Vera oli itkenyt. Olohuoneessa hän huomasi kirjahyllyn päällä kuvan heistä kahdesta parin vuoden takaa. Veran kasvoilla oli kuvassa onnellinen hymy. Hän sääli ja kadehti kuvan tyttöä. Kadehti sitä, joka ei ollut kokenut elämää Hirviön kanssa. Ja sääli, sillä tyttö ei tiennyt mitä oli edessä. Hän harkitsi hetken särkevänsä tai sotkevansa kuvan, mutta jätti sen sittenkin aloilleen. Tulkitkoon Hirviö sen miten halusi.

   Nahkareppu odotti eteisessä. Keittiössä ja kylpyhuoneessa tulviva vesi ei ollut vielä ehtinyt sinne saakka. Vera ei ottanut mukaansa mitään arvokasta, ei mitään, mitä Hirviö olisi kaivannut. Hänellä oli mukanaan vain vähän käteistä, jonka oli vaivoin saanut piilotettua Hirviöltä rasiaan jääkaapin taakse. Hirviön mielestä hänellä ei saanut olla omaa rahaa, omaa tilaa tai rauhaa. Se tutki kaikki hyllyjen välit ja sängyn aluset. Mutta tätä hän ei ollut löytänyt. Hän tunsi suurta voiton riemua.

   Vera pysähtyi eteisen peilin eteen laittaakseen huulipunaa. Hetken mielijohteesta hän kirjoitti peliin sanat ”Every beauty has to go out with an idiot.” Minä olen aikani lusinut.

   Ulko-ovella vapaus pyyhki hänen ylitseen. Se oli kevään ensimmäinen lämmin päivä.