Alakerran tädit.

Meidän alakerrassa asui kaksi kamalaa tätiä. Toinen oli Ruuska ja toinen oli Rimpilä. Molemmat oli vanhoja piikoja, niin kuin meidän äiti sanoi. Ne asui molemmat alimmassa kerroksessa, molemmin puolin käytävää. Me ei uskallettu käyttää hissiä kovin usein, kun pelättiin, että jompikumpi kuulee sen, ja tulee rappuun. Mutta ne tädit oli ihan eri tavalla hirveitä.

Ruuska käski meitä kutsumaan sitä Amalia-tädiksi. Aina, kun me mentiin sen oven ohi, se kutsui meitä kylään. Sillä oli kamala, lihava ja haiseva kissa. Sen nimi oli Molla. Me ei koskaan hennottu sanoa, että minun pikkusisko pelkäsi kissoja. Se tuijotti vaan sitä isoa lihavaa kissaa ja kissa tuijotti takaisin juuri sen näköisenä, että pistää sen poskeensa. Amalia-täti tarjosi meille aina rusinakakkua suurena herkkuna. Meistä se oli hirveää, mutta me ei kehdattu sanoa sitä. Toiset lapset haukkui Amaliaa, kun sillä oli isot sammakonsilmät ja Amalia aina sanoi, että ”Onneksi te olette niin suloisia lapsia!”. Mietin pitkään, mitähän se olisi sanonut, kun olisi kuullut, mitä me oikeasti ajateltiin sen rusinakakusta.

Rimpilä taas oli ihan erilainen. Sen taas piti olla ”rouva Rimpilä” ja se piti sanoa reippaasti ja selkä suorana. Minun kaveri Jere meni sanomaan sille, että kun se ei ollut mikään rouva ensinkään, niin miksi sitä piti sanoa rouvaksi. Ensin sille huusi rouva Rimpilä, sitten Rimpilä huusi sen äidille ja sitten Jeren äiti huusi vielä Jerelle. Se näki aina, jos joku tuli kuraisilla kengillä rappuun tai jos joku jätti hiekkaleluja pihalle. Se syytti aina meitä, jos hissi oli likainen ja jos se näki, että me juostiin tien yli paikasta, missä ei ollut suojatietä, se huusi meille siinä keskellä katua. Kerran se huusi minun pikkusiskolle keskellä kauppaa, kun se laittoi omenan vahingossa appelsiinihyllyyn. Isä kertoi, että se on ottanut nuorena laulutunteja, siksi sillä on niin kantava ääni. Harmittaa, etten saanut selville, kuka sen lauluopettaja oli ollut. Se oli tehnyt hienoa työtä. Ja pahinta Rimpilässä oli se, että se oli kaikille aikuisille niin kiva. Kukaan ei uskonut, että se oli meille niin kurja.

Niiden molempien ikkunat antoi sisäpihalle. Molemmat kurkki pitsiverhojen lomasta, koska tulee lapsia sisälle. Ovelta portaille oli aina kuin kujajuoksu. Joko piti pelätä, että saa huudot tai rusinakakkua.