Minä pelkään.

Minä pelkään. Pelkään, kun olen niin nuori, ehkä liian nuori tietämään, mitä haluan. Tiedätkö sinäkään? Haluatko sinä minut? Vai levähdyspaikan? Pelkään, että ole sinulle kuin joku Vaajakosken ABC, missä pysähdytään ja sitten jatketaan varsinaiseen määränpäähän. Pelkään, että teen vääriä päätöksiä.

Ja entä jos haluankin sinut? Pelkään, että tahdon vain olla, niin kuin muut. Haluta samoja asioita. Pelkään, ettei minusta ole tähän. Pelkään, että minua loukataan. Pelkään, että petyt minuun. Pelkään, että haihdut pois, jos alan uskoa sinuun. Pelkään, ettet kestä arkuuttani. Ja entä jos meistä onkin tähän? Jos meistä tulisi onnellisia? Mutta eihän se niin voi mennä. Pelkään, että jotain pahaa tapahtuu. Pelkään olla onnellinen.

Mitä jos satutan sinua? Lupaan jotain, mitä en voi antaa ja vien sen pois. Pelkään, että rikon sinut. Pelkään antaa periksi. Jos tämä haihtuukin pian? Sitten olen taas häpeissäni. Miten olen saattanut luottaa mihinkään niin pysymättömään? Pelkään, että rakastan sinua. Enemmän kuin sinä rakastat.

Ja silti, eniten pelkään, että pelko hallitsee minua. Jos nyt päästä sinut, tulen katumaan sitä aina. Enkö pelkäisi sitä eniten?