Veden alla.

Merilevä tuoksuu makealta nenään. Se kutittaa käsivarsiani, muttei tunnu limaiselta. Se on sileää ja pehmeää. Auringon valo siivilöityy turkoosin veden läpi, katsoo syvältä pinnan takaa, väreillen virtauksen mukana kuin olisi ainetta. Hiekka pöllähtelee ympärilläni, laskeutuu hitaasti kuin lumihiutaleet. Kalat heittävät varjonsa ylleni niiden lipuessa auringon ja minun välistä, valkoiset vatsat minuun päin. Hyppään, hyppään korkeammalle kuin ennen, tavoittelen syvällä loistavaa aurinkoa ja laskeudun penheästi taas. Säteet väreilevät jälleen, täysin tietemättöminä minusta.