Olen asunut koko ikäni kolmannella linjalla, paitsi nyt
kun muutin Sörnäisiin. Ei mitenkään kamalan kauas, mutta omaan kotiin
kuitenkin. Vuosi sitten äiti ja isä muuttivat Espooseen, niin olen saanut olla
aika rauhassa. Niistä minun pitäisi hankkia mies. Onhan noita ollut, mutta
kukaan ei ole jäänyt pidemmäksi aikaa. Yksi pysyi jopa vuoden. Se meinasi, että
muutettaisiin yhteen ja osti mulle koirankin. Asuttiin yhdessä kolme viikkoa,
kun sille tuli mitta täyteen. Mies meni ja koira jäi. Siinä on mulle karvasta
ja omistushaluista kaveria tarpeeksi. Sitä paitsi, minä haluan matkustella,
mennä elämässä eteenpäin. Ja joku jätkä vaan hidastaisi mua. En minä ole
yksinäinen, mutta kyllä se vähän nyppii, kun kaverit menivät ensin jonossa
kihloihin ja tässä pikkuhiljaa jonossa naimisiin. Jos joku sanoo vielä kerran
”hääkakku”, muuta Tornioon. Tai Italiaan. Opettelisin laittaan oikeasti ruokaa.
Olen tosi nirso, eikä itse laittama ruoka kelpaa itsellekään. Koira sentään
syö. Sitten opettelisin puhumaan italiaa ja opettelisin pukeutumaan kalliisti.
Jos olisi rahaa. Opiskelen nyt matkaoppaaksi, voisin pitää siellä vanhoille
suomalais-pariskunnille kiertoajeluita. Ja iltaisin laittaisin hyvää ruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti