Muisto.

Keskelle olohuonetta on pystytetty teltta. Se on talon mallinen, punakattoinen ja keltaseinäinen. Sisältä se on keltainen kokonaan. Värikäs matto tuntuu teltan lattiankin lävitse. Tuoksuu käsisaippualta.

Ulkopuolella on ihmisiä, televisio on päällä. Ryömin ulos teltasta. Kaikki istuvat mustalla nahkasohvalla. Paitsi veli ja mummo. Keittiöstä tulee kahvin haju. Mummo on siellä.
-Missä veli on? Minulle kerrotaan, mutta minä en ymmärrä. Katson televisiota. Siellä näkyy valtavasti ihmisiä suuren teltan edessä. Luulen, että veli on siellä.

Kierrän vaalen, puisen sohvapöydän ja menen äidin syliin. Se on hyvä sohvapöytä, sen alle mahtuu leikkimään. Mutta silloin pitää olla varovainen: sen päällä on aina maljakko. Sitä ei saa kaataa.

-Äiti, miksi en päässyt veljen mukaan? Minä halusin mukaan, minä sanon. Äiti silittää selkääni ja sanoo jotain.  Minä en ymmärrä.  Alan tiirata ihmisjoukkoa telkkarissa. Mutta veljeä ei näy. Ihmisiä on niin paljon. Kiipeän alas sohvalta, kierrän taas sohvapöydän ja menen keittiöön. Keittiöstä näkee myös telkkarin. Mummokin katsoo, varmaan etsii veljeä ihmisjoukosta. Mummolla on hyvät housut, sellaiset joiden lahkeesta saan otettua kiinni. Niin teen nytkin.
-Mummo! Mennään veljeä vastaan, minä sanon. Minäkin haluan telkkariin.
-Kyllä ne Samin kanssa tulee kohta, mummo sanoo. Tämä on ihan epistä. Työnnän alahuulen ulos ja roikun mummon jalassa yhä napakammin. Sitten mummo kääntyy ja nappaa toiselta pöydältä pussin kuivaa leipää.
-Mennään ruokkimaan Prinssiä, mummo sanoo.
-Joo, minä huudan ja päästän irti.

Juoksen eteiseen laittamaan kenkiä jalkaan. Eteisessä on pitkä käytävä, sitä on hyvä juosta. Paitsi ettei saa. Seinät ovat valkoiset ja kilometrin korkuiset. Käytävän päässä on kolme ovea, yksi isoon makkariin, yksi työhuoneeseen ja yksi ulos. Se on keskellä. Eteisessä on musta, karkea matto. Se pistelee varpaita.
-Kenkiin pitää laittaa sukat! Mummo sanoo. Minä en halua sukkia, mutta päätän myöntyä mummon mieliksi. Mummo menee oikeanpuolimmaisesta ovesta sinne isoon makkariin ja hakee valkoiset sukat, jotka osaan vetää itse jalkaan. Enää matto ei pistele. Mummo auttaa minulle kengät jalkaan, ja sitten mennään.
-Moi, moi! huudan äidille ja isälle.
-Moi, moi, ne huutavat takaisin.