perjantai 30. marraskuuta 2012

Raato.


Pistävän hien haju leviää. Hiukset ovat takertuneet limaisina otsalle. Silmät salamoivat yksin pimeään huoneeseen. Vatsassa mouruavat lihavat käärmeet. Järki tuntuu muljahtavan sijoiltaan, kun uusi kivun aalto hyökyy ylitse, kylmä hiki virtaa kylkiä pitkin. Sängyn peitteet kietoutuvat heittelehtivän vartalon ympärille kuin ahneet kädet. Seinälle unohtunut kello jyrähtää sekunnin välein, lävistää tärykalvot tökäten arkoihin aivoihin terävällä kynnellään. Vaikka valot ovat pois, silmät vilkkuvat kirkkaissa väreissä, pisteissä ja sahalaidoissa. Päänahka tuntuu kiristyvän kallon ympärille, kallo pyrkii ulos nahasta, niskalihakset ovat kireällä letillä. Migreeni kiristää otettaan. Tiedän olevani aamulla ihan raato.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti