Maitoa ja suklaata,
ajattelin itsekseni. Maitoa ja suklaata.
Niillä paranee paha mieli. Ei mitään vakavaa ollut tapahtunut. Koeviikko
vain sattui menemään päin mäntyä ja sain nyt varsinaiset pakit. Kyllä minä
niitä osasin odottaa, kaveri oli venyttänyt vastaustaan niin pitkään. Enkä minä
mitenkään hullun ihastunut ollut, kokeilin vähän kepillä jäätä, mutta kyllä se
aina kirpaisee. En viitsinyt valittaa kavereilleni, vaan halusin viedä häpeäni
mukanani hautaan ja märehtiä yksin tämän illan. Joten aioin ostaa sitä, mihin
oli varaa. Eli maitoa ja suklaata.
Länsiväylässä oli ruuhka. Ensimmäiset ihmiset olivat
päässeet töistä ja tungeksivat vihannes osastolla. Sori porkkanat, minä ajattelin,
teistä ei ole nyt mitään hyötyä. Minä tarvitsen kaloreita. Käännyin
karkkiosastolle ja aloin skannata. Olin käynyt kahtena edellisviikkona kolmesti
leffassa, joten rahat olivat vähissä. Fazer ei siis tullut kysymykseenkään.
Lopulta päädyin Pirkkaan. Jesh! Hihkaisin
mielessäni, ja nappasin hasselpähkinä levyn. Se oli pieni levy, joten saatoin
syödä sen melkein kerralla ilman minkään näköisiä tunnontuskia. Sitä paitsi, muistutin itselleni, pähkinät ovat terveellisiä! Lähdin
puikkelehtimaan aneemisen ihmiskasan läpi, kun taskuni alkoi soida. Peruutin
takaisin suklaahyllylle, minne kukaan muu ei ollut uskaltautunut.
”Haloo?”
”Moi”, kuului itkuinen ääni puhelimesta. ”Voitko puhua?
Kun… Me tapeltiin Hanneksen kanssa!”
”Tuota… No olen nyt kaupassa. Eli en oikeen.” Puhelimesta
kuului surkeaa ulinaa. Pyöritin päätäni kuin etsien kaupasta jotain vinkkiä
Sallan rauhoittamiseksi. Sellaista ei näkynyt.
”Tuota… Minulla menee vain hetki. Ehkä vartti. Tule
meille, niin puhutaan siellä”, minä ehdotin ja puristin silmäni kiinni. En
ollut sillä tuulella, että olisin jaksanut ihan välttämättä lohdutella Sallaa,
mutta ehkä se saisi minut unohtamaan oman pahan mieleni. Puhelin nyyhkytti
lohduttomasti.
”Tule nyt. Minä olen ostanut suklaatakin… ja maitoa…”
”Mitä maitoa? Jos se on kevytmaitoa, niin ei käy. Minä
olen dietillä”, Salla ulisee. Jaa kevytmaito ei käy mutta suklaa käy…
”Minä ostan sinulle vaikka rasvatonta maitoa. Ei hätä ole
tämän näköinen. Nähdään pian!”
Tunsin itseni ääliöksi kun menin hakemaan kahta eri
maitoa, mutta jos se helpottaisi Sallaa, niin se olisi sen arvoista. Juuri, kun
olin menossa kassajonoon, Katri vilkutti minulle toiselta puolen kauppaa.
Vilkutin takaisin ja olin jatkamassa matkaan, kun tajusin, että hän halusi
jutella kanssani.
”Julia”, Katri aloitti ja ripustautui kaulaani, ”Minä
olen niiiiin yksin!”
”Miten nyt niin?”, minä kysyin ja halasin suklaat ja
maidot kourassa takaisin.
”Äidillä on iltavuoro ja isä menee salille ja kukaan
minun kavereista ei vastaa! Minä olen ihan yksin. Ja kauhean yksinäinen!”
”Kyllähän sinä minut sait kiinni. Ei sinun tarvitse olla
yksin.”
”Oi voinko minä tullaa teille? Minulla on niin surkea
olo”, Katri mutisi olkaani vasten.
”Tulet vaan”, minä mutisin takaisin. ”Syödään maitoa ja
suklaata.”
”Mitä suklaata?” Katri kysyi ja päästi vihdoin irti kaulastani.
Annoin suklaalevyn hänelle.
”Hyi”, Katri nyrpisti nenäänsä. ”Minä inhoan pähkinöitä.
Meidän pitää ostaa myös maitosuklaata.”
Nappasin lähimmän maitosuklaalevyn ja lähdin marssimaan
kassalle. Samassa Katrin puhelin soi. Taas peruutettiin suklaa hyllyjen väliin,
missä kuuli puhua. Katri kuunteli hetken keskittyneenä.
”Joo. Joo… Niin tietysti. Mennään yhdessä Julialle. Joo
vuokrataan. Kyllä se siitä! Nähdään vartin päästä”, Katri lopetti ja sulki
puhelimen.
”Mitä ihmettä? Kuka se oli?” minä kysyin epäluuloisena.
”Hennalla on taas kamala alemmuuskompleksi. Siis aivan
kamala. Se tulee nyt meidän kanssa teille. Se vuokraa jonkun ihanan romanttisen
leffan ja mennään teille katsomaan sitä”, Katri ilmoitti ja nyökkäsi itselleen.
”Jaa. Selvä. Mitä sinä nyt?” minä kysyin, kun Katri lähti taas ravaamaan maitohyllylle.
”Hennahan on allerginen tavalliselle maidolle!”
”No… pitää kai sitten ostaa laktoositonta maitoa”, minä
alistuin. Ängin kainalooni kolmannen maitopurkin.
”Kevytmaito on halvempaa, jos ostaa kaksi purkkia. Ota
kaksi.”
”Mitä? Mitä minä kahdella purkilla?” aloin hermostua.
Hitaasti, mutta varmasti.
”No juodaan pois. Maito on hyvää luille!”
Aloin, vihdoin ja viimein, lataa ostoksia kassalle.
”Hei apua! Oliko sillä Hennalla laktoosi intoleranssi vai
allergia? Sitten sille ei käy maito ollenkaan!” Katri huudahti.
”No mitä me sitten tehdään?”
”Odota, minä käyn hakemassa sille jotain mehua.”
”Juokse!”
Lopulta minulla oli sitten neljä purkkia kolmea erilaista
maitoa, kahta eri suklaata, sekamehua, kolme itkevää kaveria ja 9.36 kevyempi
lompakko. Että sellainen kauppareissu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti